Talvea vartoillessa, mietteitä.

Missä olit kun 20-vuotta sitten tapahtui myrskyävällä merellä tragedia. M/S  Estonia upposi ja vei mennessään suuren määrän ihmisiä aaltojen ruuaksi. Yli 850 koki loppunsa Suomenlahden kylmissä vesissä. Kovien ponnistelujen avulla pelastui sentään 137 ihmistä. Suomalaiset helikopterilentäjät olivat siinä avainasemassa. Kunnia heille.

Itse olin töissä, yövuorossa. Rauhallinen yö ja puolenyön jälkeen valvomon radio alkoi antamaan huolestuttavaa tietoa kamppailusta merellä pimeässä yössä. Aamuyön tunteina katselimme toisiamma ja totesimme yhteisesti. "Nyt tulee vainajia" Niinkuin tulikin. Aamulla valvominen jatkui kotona television ääressä ja tilanne alkoi sitten koko karmeudessaan hahmottua. Tuo yövuoro on kyllä varmasti jäävä mieleen itsekullekkin läsnäolleelle.

Suuret tapahtumat vavisuttavat aina ja painuvat mieleen vuosikausiksi. Niin kävi Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen kanssa. Vuosikausiksi. Mieleenpainuva oli myöskin se työpäivä kun tapahtui terrorihyökkäys WTC torneja kohtaan Manhattanilla. Nekin uutiset tulvivat korviin kesken työpäivän.

Tiedonvälitys on nykyisin varsin tehokasta. Uutiset kulkevat melkeinpä välittömästi kun toimittaja vain ehtii asian eteenpäin toimittaa.. Nykyisin kun realiaikaista kuvaa on verkon kautta saatavilla runsaasti ja se leviää ympäri maapalloa. Toki se edellytys on,- että joku on paikalla oikeaan aikaan ja tiedottaa asian eteenpäin. Kuvana tai tekstinä. Mahdollisuudet ovat nyt erilaiset kuin vielä esimerkiksi 50 vuotta sitten ennen ns. nettiä.

Aina ei tiedonvälityskään mene kovin hyvin. Siitä lienee hyvä esimerkki 26.4.1986 jolloin tapahtui Tsernobylin voimalaonnettomuus. Tieto oli jumissa ja sitä tippui vain hiljalleen. Neuvostokulttuurin kuulunut salailumenetelmä näytti harmittavat puolensa. Ukraina oli silloinkin maailmankartalla huomion keskipisteenä.

Keskikesän tunnelmissa

 Matkustajalaivaliikenne on jatkuvaa.

Kesän kulku on ollut joutuisaa. Säätila on muuttunut jälleen suopeammaksi ja raekuurojen aika on toivottavasti ohitse.

Tallinna ja Pirita hotelli olivat pari yötä tukikohtana. Viitisen kilometriä keskikaupungille sujui joutuisasti paikallisbussilla. Seniorihintakin oli kertalipulla kohdillaan. Hinta vain 80 centtiä. Pirita hotellissa alkaa jo näkyä ajanhampaan purenta. Kelvollinen, varsinkin kun sai parvekehuoneen meren suuntaan. Leppoisa paikka ihastella Tallinnan lahden liikennettä. Se on nykyisin varsin vilkasta. Reittiliikenteen ohessa lukuisat vierailevat risteilyalukset maailman eri kolkista.

Kulttuuria tuli maistettua vierailulla miehitysmuseossa ja Patarein vankilan vieressä olevassa merimuseossa.

Kesä kulkee...

Viikko huilailua kotinurkissa ja sitten neljä päivää Tartossa. Se vanha Tarton kaupunkihan on Viron sivistyksen ja kulttuurin keskus. Tartossa oli menossa Hansapäivien pystytys. Itse Hansapäivätkin sitten tuli koettua monenlaisen ohjelmatarjonnan höystämänä.

Hansapäivien avajaiskulkue Emajoen rantakadulla.

Kesäinen Tartto oli ilmojen suhteen parhaimmillaan. Hansapäivien yleisömäärä levisi aika isolle alueelle. Käsitöitä, leivonnaisia, juustoja, makkaraa sekä erilaisia savulihatuotteita. Yhtään metrilakupistettä en havainnut, onneksi kai sitä on sanottava. Kotikaljaa, hunajaa ja erilaisia tuoksusaippuoita.

 

Kuhinaa riitti Tarton kävelykaduilla.

Pitkästä aikaa Wiipurissa

 Siellä se edelleen on. Muutaman kymmenen kilometrin päässä valtakunnan rajasta.

Muistojen Wiipuri. Se iloinen karjalaiskaupunki joka jäi sodan jalkoihin ja muuttui osaksi Neuvostovaltiota. Nykyinen Venäjä sitä hallitsee ja suomalaiset muistelevat. Muistelevat Laatokan rantoja, iloista Wiipuria ja Terijoen hiekkarantoja.

Wiipurissa tuli neuvostovallan aikana omalla autolla käytyä muutaman kerran. Rappion tila ja paikkojen hiljainen rapistuminen oli silloin havaittavissa. Edelleenkin on ilmeessä jotain alakuloista. Toki jotain korjaustoimia on tehty. Aallon kirjastorakennus on pitkän ja hitaan saneerausvaiheen jälkeen lopuillaan ja sisätilat ovat hyvässä kunnossa. Rautatieaseman sisällä on havaittavissa kohentumista ja myöskin turvatarkastusten lisääntymistä.

Wiipurin linnan sisäpiha ja ympäröivät muuri- ja maavallit vaatisivat kohennusta. Rapistuneen alakuloinen oli ilme. Linnanpihalla kiertäen ja maavallien kautta kulkien se oli hyvin havaittavissa.

Linnan torniin riitti vielä kiipeilijöitä.

Aallon kirjasto on nyt saneerattu ja käytössä.

 Maisema on täynnä nostalgiaa.

Linnanmuurin kupeeseen naamioitu autonrohjake.

 Linnanpihalla vanhoja tykkejä.

 Kanavan sulkujen seiniin piirtyy ihmishahmoja.

Vanhaa suomalaista rakennuskantaa

Wiipurin linnan pihalla ollut tuoli. Olisiko nykyisen linnanherran valtaistuin. Kukapa tietää ?

Sinne se jäi seisomaan ja todistamaan, ruotsalaisten, suomalaisten ja venäläisten yhteisestä historiasta.

Krimiltä puhaltaa kolea tuuli

Äiti Ukraina - Foto Veikko Järvinen 1988

Krimin niemimaa on Venäjälle ja Ukrainalle tärkeä kohde. Siellä ovat kummankin maan laivastotukikohdat ja reitti Välimerelle. Kiovan Mielenilmaisujen jälkeen ja Viktor Fedorovytš Janukovytšin ( Ві́ктор Фе́дорович Януко́вич) poistuttua maasta. 22.2.2014 Ukrainan parlamentti hätäkokouksessaan erotti hänet presidentin virasta. 

Krimin niemimaalla venäläismielinen paikallishallinto järjesti äänestyksen koskien Krimin liittymistä Venäjän federaatioon. Äänestyksen  tulos oli odotettu. Melkeinpä ilman soraääniä tuli myönteinen tulos Venäjään liittymisen puolesta. EU ja USA pitivät äänestystä laittomana ja vastoin kaikkia kansainvälisen lain muotoja noudattamattomana. Puolueettomat tarkkilijat puuttuivat tai niitä ei sinne päästetty. 

Tarkkailijoita oli, mutta heidän oikeudellisuutensa on yleisesti Venäjän ulkopuolella kiistetty. Laajalla yhteistyöllä heitä ei sinne ole järjestetty. Janukovytšin varoja on maasta poistumisen jälkeen jäädytetty. EU on myöskin asettanut pakoitteita lukuisille venäläisille henkilöille. Miten ne sitten vaikuttavat on jatkossa nähtävissä.

Eilen tiistaina 18.3.2014 Venäjän presidentti Vladimir Putin solmi Krimin venäläismielisen aluehallinnon kanssa sopimuksen liitoksesta.

Miten sitten eteenpäin. Toisaalta länsimaat pitävät liitosta laittomana ja Venäjä pitää Krimin niemimaata historiallisena osana sitä itseään. Kuinka pitkään diblomatian myllyt jauhavat ennenkuin todetaan seinän olevan vastassa. Pattitilanne toistaiseksi.

Auttaako rautaa rajalle politiikka asian selkeyttämisessä. Ukraina on kutsunut reserviläisiä riviin ja aikoo lisätä kalustoa ja armeijan harjoituksia. Venäjä sen on jo tehnyt. Voimannäyttöjä harjoitusten muodossa on nähty Ukrainan rajan tuntumassa, Venäjän Karjalassa ja Kaliningradin lähistöllä.

Meillä kotisuomessa riitti kun puolustusministeri kieltäytyi aiemmin sovitusta tapaamisesta Venäjän sotilasjohdon kanssa ja ripusti Ukrainan värejä edustavan kravatin kaulaansa. Tosin värit kyllä kelpaavat myöskin ruotsalaisille. Kaikilta osin oma valtiojohtomme on kyllä kulkenut tasajalkaa EU:n linjausten mukaisesti. Sama kaiku on siis askelten.

Nikita Sergejevitš Hruštšov

Kun Neuvostoliitto, valtiojohdon päätöksellä, luovutti Stalinin kuoleman jälkeen Krimin niemimaan Ukrainan silloiselle neuvostotasavallalle, oli johtopaikalla  Nikita Sergejevitš Hruštšov. Hänen sanottiin olleen ajatuksen isä. Kuinka asia todellisuudessa on, löytynee vastaukset Kremlin arkistoista. Kyllähän Nikita varsin hyvin ukrainalaisesta kävi. Kerrotaan Stalinin joskus miestä nöyryyttäneen, laittamalla vieraita viihdyttämään tanssimalla Ukrainalaisia kansantansseja.

Miten tästä hankalasta tilanteesta päästään kunnialla eteenpäin? Onko diblomatialla vielä keinoja vai onko edessä kahinat ja voimapolitiikka? Onko edessä pakoitteiden ja vastapakotteiden hämärään tulevaisuuteen jatkuva jono? Pakote / vastapakote.

Joku järkevä ja kunniallinen ratkaisu olisi aikaan saatava. Uskottavuus asian pitkittyessä kärsii. Edessä on kaukaiseen horisonttiin ulottuva suo. Jokainen askel sillä suolla vie saapasta yhä syvemmälle. Sitten kun ollaan suossa muniamyöten alkaa eteneminen olemaan jo varsin tuskaisaa. Jopa mahdotonta.

Hienot kisat, hieno tunnelma.

 Taas ne on ohitse !

Talviolumpialaiset ovat jälleen kerran ohitse. Puitteiltaan katsojan silmiin hienot kisat. Mitaleitakin tuli kohtuullisesti jopa.

Suomi kepitti jääkiekossa mahtimaat Venäjän ja USAn. Herkkuhetkiä idän ja lännen kiekkojäteiltä. Nautinnollisia hetkiä tosiaan.

Loistokasta oli myöskin hiihdossa paluu kultakantaan vuosien korpivaelluksen jälkeen. Pieni tauko - Porilaisten marssi.

Kun hyvin rakas ja läheinen Ruotsi sitten kompuroi loppuottelussaan, vieläpä hienoisen " pienoisen" doping - uutisen siivittämänä. Saatiin siitä jonkinlaista "ähäkutti" mannaa omiin pikku naarmuihin.

Hyvää tulosta varmaan on juhlittu kotimaassakin monessa matalassa majassa. Jossain jopa riemu revennyt kattoon asti.  Se sallittakoon. Tietysti.

Kaikki on inhimillistä kun urheiluväki juhlii. Niin - olkoonpa vaikka sitten suomalainen ministeri (kultturi ja urheilu) jonka iltapäivälehti kertoo ottaneen ns. lärvit. Kiekkojuhlinnan ohessa on mies  simahtanut totilasien kupeeseen. Toivotaan ettei Paavon sateenkaarihuivi ole uinut jääpalakulhossa sitruunaviipaleiden joukossa.

Urheilu on hieno asia. Ainakin sohvanperältä katsellen, niin asian kokee moni katsoja.

*******

Urheilutapahtuman ohessa sai Ukraina kokea omalla alueellaan myöskin melkoisen värikkään episodin. Suuren renkaanpolttoshown ohessa pantiin presidentti kansan toimesta syrjään.  Kuolonuhreja tuli valitettavan paljon. Eivätkö oligarkit tajua sitä, - että kansallakin tulee joskus mitta täyteen.

Vaikeat ajat jatkuvat varmasti. Parlamentin puhemies totesi heti alkuun tylysti: " Kassa on tyhjä." Eikä se täyty vaikka pantaisiin presidentin ökyhuvila myyntiin. Huvila joka on komea ja taattua suomalaista hirsirakentamisen laatua. Niinpä !

Liitovarjoja Lotilanjärvellä.

 Liitovarjoilun hetkiä Lotilanjärvellä 26.1.2014


Takavuosien purjelennon paikallinen mekka oli Lotilanjärvi talvisin. Paikallinen ilmailuseura oli 50 - 60 luvulla voimissaan ja vintturi kelasi uskalikkoja taivaalle. Nostalginen Harakka on nykyisin Pirkkalan lentoaseman sisätiloissa kattokoristeena. Se lienee jo nuoremmalle polvelle tuntematon käsite.

Jollain tavalla Ilmailuseura vielä kai sinnittelee eteenpäin. Liekö sitten nuoremmalla väellä mielenkiintoisempaa harrastettavaa.

Hiukan tänään Lotilanjärvellä sai makua ilmailuharrastuksen monista mahdollisuuksista. Liitovarjo on kyllä laskettava myöskin lentovälineeksi. Kehitys menee ja hakee uusia uria.

Harrastukset maksavat joskus maltaita. Olettaa sopii että liitovarjon pariin pääsee harrastamaan jonkin verran edullisemmin.

Sitten kun lajiin otetaan vielä reppumoottori selkään, muuttuu liitely moottorin varassa etenemiseksi. Leija lennättää (kiidättää) nykyisin myöskin suksimiehiä ja kesällä surffaajia. Monipuoliset mahdollisuudet on olemassa.Ei kun menoksi...

Kohta on valmista.

Nyt jo mennään.

Onnistunut lasku ja telineet alhaalla.

Ei muuta kun uudelleen taivaalle taas.

Kuutamo ja valkoinen maa.

15.1.2014

Tulihan se ! Talvi jota on odotettu ja haikailtu. Muutama päivä on pakkanen pureskellut kulkureiden korvalehtiä. Syvä huokailu on käynyt kalamiesten varrotessa jäiden vahvistumista. Tänään kävin tekemässä pari koereikää ja jäätä oli sillä paikalla noin 10 senttiä. Ensi viikonvaihde sitten jo saa varmaan monen hiljalleen aloittelemaan "jääistuntonsa"

Talven etenemisen kohti kevättä on jokainen varmaan havainnut. Aurinko viipyy jo hiukan pitempään maisemassa. Kohden Juhannusta mennään. 

Pakkasten tulo sattui oivallisesti täydenkuun aikaan. Se taas aiheutti sen että oli aivan pakko yrittää tuota kuun kuvaamista. Ei se niin helposti ole onnistunut. Useimmin on tullut epämääräinen valkoinen mötti mustalle taivaalle. Elikkä asetukset pielessä ja motivaatio hupenee sitä mukaa kun pakkanen puree sormia ja kameraa. Oli se T- paitakin hiukan heppoinen asuste.

Polttoväli 300 mm
Valotusaika 1/320 sekunttia
Jalusta
Vitkalaukaisin 2 sekunttia
F- luku F/5.6
Manuaalitarkennus

Alkuvuotta on varjostanut eräs asia. Se ei liity ilmoihin eikä kuun kuvaamiseen. Asia on vakituisen kahvipöydän katoaminen. Se katosi siinä kun ravintola Karpuzi siirtyi kuppiloitten taivaaseen. Tilalle on kuukauden päästä tulossa uusi paikka. Remontti on menossa entisissä tiloissa. Kanta-asiakkaat vaeltelevat levottomina kuin olisivat Siinain erämaassa kulkumatkalla.
 
Koskikara, jossa ravintola sijaitsi on muutenkin ollut pienen liikehdinnän kohteena. Muitakin on lähtenyt, jokusia tullut tilalle. Paikka on kuitenkin keskeinen liikekeskus keskellä kylää. Sanoisinpa aivan ytimessä.

Istuinpaikkoja kaivataan. Niitä saisi olla enemmän. Aulassa varsinkin. Saattaa olla että jotain rasittaa se että eläköityvä kansanosa juttelee ja seurustelee alueella jonka vieressä käsitellään rahaa ja toimitetaan paikallissanomia. Se väki on kuitenkin osa tätä kylää ja sen toimintaa. Kaipa heiltäkin jokunen lantti liikenee liikekeskuksen liiketoiminnalle ostosten muodossa. Pitäisikö pistää kauppakeskukseen tulevillekin kravattipakko.

Taisi olla tämä nykyinen presidentti Sauli N joka havaitsi joutilaan väen majailevan seminaareissa. Siis sen paremman kansanosan. Siellä sitten suurituloisten ryhmä  puhuu yhtä viisaita kuin kansa kadunkulmissa ja kahviloissa. Ero on siinä että kansa maksaa sen kahvikuppinsa itse. Niin, jostainhan se kuuluisa kestävyysvaje muodostuu.

On aivan totta, - kyllä kansa tietää. Tässä maassa on aivan liian vähän väkeä suoritusportaassa. Niitä ihmisiä jotka puuhavat jokainen päivä askareissa kansalaisten hyväksi. Se on hyvin näkyvä ilmiö. Jos sitä ei tämän maan seminaariväki tajua. Silloin on tuikusta valo kadonnut.


 

Lumeton ja jäätön uusivuosi 2014

Foto: Veikko Järvinen. ( Lotilanjärvi 1.1.2014)


Vuosi on vaihtunut. Reilu 12 tuntia on vierähtänyt alkanutta vuotta. Paikkakunta on synkeän harmahtava. Ei lunta, ei jäätä järvissä. Roskaa ja paukuttelun jätettä ympäriinsä. Valopilkun aamun harmauteen toi ikääntyneempi naishenkilö joka Sointulan rannassa keräili mustaan jätesäkkiin roskia. Onneksi heitäkin on vielä jotka viitsivät. Olisi oivaa puuhaa kyllä nuoremmillekkin.

Lämpötila paikkakunnalla puoliltapäivin noin 4.5 plussalla. Kyllä se harmittaa montaa ihmistä. Varsinkin pilkkimiehiä, hiihtäjiä, luistelijoita ja niitä jotka nauttivat pienestä pakkasesta ja lumesta. Moni pilkkimies kiristelee hampaitaan ihka uuden kalapakin vierellä sisätiloissa. Jääkaira seisoo teroitettuna ulko-oven vieressä odottaen kantajaansa.

Asialla on kyllä paremmatkin puolensa. Talon lämmityskustannukset ovat paljon pienempiä kuin normaalina pakkastalvena. Ei tarvitse mökin mummon hoppatossuissaan lapioida polkua postilaatikolle tai tienvarteen. Asialla on aina vähintäinkin kaksi puolta. Nyt on vain tälläinen talvi.

Suomi on siitä onnellisessa asemassa että meillä vallitsee lumettomasta talvesta huolimatta rauhantila. On vallinnut onneksi jo pitkään. Suhteet ovat naapureihin kunnossa. Venäjäänkin, joka joillekin on ollut mielikuvissa joltinenkin painajainen. Joillekkin on edelleenkin. On muistettava kuitenkin että siellä asuu aivan tavallisia ihmisiä jotka tuntevat iloa ja tuskaa kuin me suomalaisetkin.

Tänään alkaa Wille Haapasalon ohjelma Kuolan niemimaalta ja Jäämeren rannoilta. Kymmenen osainen sarja joka tuo Venäjän kuuluisimman (tunnetuimman) nykysuomalaisen televisioruutuihin. Mielenkiinnolla odottelen kuvia pohjoisilta seuduilta ja Haapasalon näkökulmaa asioihin siltä alueelta.

Ehkä ihmskunnan kipein kärsimys- ja kipupiste on nyt Syyria. Toivoa vain sopii että siellä tilanna saataisiin kansainvälisellä tuella rauhoittumaan. Se kyllä sitten vaatii yhtälön johonka kuuluvat YK:n lisäksi Venäjä, EU, Kiina, Iran ja Yhdysvallat. Lisäksi yhteisymmärrys ja luja tahto.

Meille, kansakunnan pienimmille jää tässä näytelmässä vain seuraajan osa. Syyrialaisille lisäksi kipu, tuska ja lasten itku.

Hyvää Uutta vuotta 2014