Juhannuskierros 2012

Juhannusaika saa ihmiset liikkeelle ja rattaiden päälle. Tiet ruuhkautuvat ja peltikin kolisee. Se on keskikesän ilmiö. Juhlaa se on silti, ainakin jossain mitassa. varsinkin kun osaa irtautua jokapäiväisistä rutiineista ja sää suosii. Aina ei suosi, nyt sitten oli onni mukana senkin suhteen.

Kalajoki, hukkuneiden muistomerkki.


Ensimmäinen yöpyminen oli Kalajoella, ei Särkillä vaan ihan joen varressa olevassa hostellissa. Hyvät tilat ja rauhallinen ympäristö. Hintakin retkeilijälle edullinen. Aamiaisen kanssa 48 € kahdelta hengeltä yhteensä. Hinta oli siis kohdallaan.

Toiseksi yöksi saavuttiin vanhaan perinteiseen Runnin kylpylään. Hiljaista ja rauhallista oli täälläkin. Eipä ihme että myöskin Mannerheim on viettänyt hetkiä Runnissa. Kylpyosasto oli melko pieni mutta ajoi kyllä matkamiehen tarpeet hyvin.


Runnin kuulusta lähteestä voi sitten ottaa rauta- ja mineraalipitoista vettä juotavakseen. Viikko jo kohta huikasta kulunut eikä ilmennyt isompia oireita.

Kylpylän edessä virtaava joki on mahdollista ylittää myöskin riippusiltaa pitkin. Se myös tehtiin notkuvin polvin. Sillan päässä oli kyltti että kulkijoiden välimatka 5 metriä, eikä saa keikuttaa siltaa. No, ei keikuteltu.

Runnin kylpylästä matkamiehen rattaat kulkivat kohden Pielisen Karjalaa. Nurmeksen ja Lieksan kautta kohti Joensuuta. Kahvitauko oli Koirakosken varressa olevassa kahviossa. Paikalla on toiminut aikoinaan myöskin mylly. Kyllähän koskessa voimaa on vielä nytkin.

Törnin - Männistön asekätköpaikka sai sitten rattaat hetkeksi pysähtymään. Enon kunnan alueelle. Kapea polku vei parisataa metriä tieltä louhikkoiseen kallioon. Sinne oli pystytettu asiasta kertova opastaulu ja kiveen muistolaatta. Hyvin oli kätkö salassa pysynyt. Vasta vuonna 1993 veteraani Arvo Männistö paljasti kätköpaikan viranomaisille. Kaikkiaan asekätköjä Suomessa oli noin 1500. Kussakin kätkössä oli aseet 1 - 2 joukkueelle.

Rauhoittumisen hetki oli sitten synnyinpitäjän alueella.Hiljainen on juhannusyö. Silmä lepää maisemassa ja luonto antaa parastaan. Iloa ei liiemmin ole kuitenkaan noista hyttysistä. "Älä etelänmies huio" !

Juhannusmatkalla piti poiketa Iisalmen nurkilla olevaan Koljonvirran taistelupaikkaan. Liki oli mutta ei ihan kohdalla. Juhani Ahon museopaikka.

Kiihtelysvaaran alapuolella kulkee pieni joki. Nimeltään se on Viesimo. (mitä sitten tarkoittaakin) Tämäkin vesi tässä päätyy jossain vaiheessa virraten Jänisjoen kautta Laatokkaan. Rajan taakse jääneeseen Karjalan mereen.

Hemmetin hyttyset.

Tuo kirottu hyttynen, tietenkin naaras.

Tuo kaivattu ja odotettu vuodenaika, kesä siis, on vihdoinkin saapunut. Pitkän talven aikana se on vain herkeämätöntä odottelua. Sitten kun se ajankohtainen ja käsillä, voi vaivoin kuvitella sen negatiivisiä puolia. 


Niitäkin on valitettavasti. Alkukesän riivaaja on hyttynen.

Olen yrittänyt pilkkoa puita muutaman päivän luonnonhelmassa. Yksin se ei tunnu onnistuvan. Lukematon määrä noita itikoita on pyrkinyt lähempään tuttavuuteen. Tietenkin kutsumatta ovat tulleet.

Ihmisen ja miksei muidenkin elollisten olioiden hengitys ja siinä oleva hiilidioksiidi, vetää niitä naaraspaholaisia puoleensa. 


Nautiskellen ne imevät itsensä pulleaksi ihmispolon verestä. Sitä nuo kiusalaiset tarvitsevat hedelmöittyneiden muniensa kehittymiseen. Siis veri takaa sen että noita hemmetin ötököitä riittää hamaan tulevaisuuteen asti.

Alkukesän aikana tuntuvat olevan vielä kiukkuisempia. Ei auta huitominen, ei kiroilu. Kärsittävä vain on tuokin koettelemus.

Kaihoten sitä alkaa odottamaan syksyn viileneviä iltoja. Poissa ovat silloin hyttyset. Marjamättäät hehkuvat ja kesä antaa satoaan. 

Niin, ihana rauha. Kunnes ruohikosta pöllähtää kiukkuisten hirvikärpästen parvi. 

Missä luuraa suihkulähde ?

Vaatimatonkin suihkulähde koristaa. Mahdollisuudet ovat rajattomat.


Meneillään juuri olevien markkinoden avaamistilanteessa kuului kovaäänisestä jotain sen kaltaista kuin: "Valkeakosken pitää hyödyntää markkinoinnissaan vesielementtiä." En tiedä oliko microfooni jonkun silmäätekevän kädessä, mutta asia on oikean suuntainen.


Kummastuttaa vain se muutama kesäkuukausi ja aurinkoiset päivät jolloin voisi suihkuavaa vettä hyödyntää paikkakunnan läpi virtaavassa vesiuomassa. Se olisi suihkulähteiden hetki.


Aikoinaan Melankärjessä oli komea suihkulähde. Ei ole ollut moniin vuosiin.Olisiko häipynyt samoihin aikoihin kun kaupunginjohtaja muutti asuinpaikkaa.


Sitä on muuten ihmetellyt useampikin kuntalainen. Kaupungin "vastahankakomitea" on siunaillut asian kustannuksia. Niin, mitähän ne kustannukset olisivat ? Vettä saa kanavasta, kulupuolelle menee pumppu ja sähkö. Aika noin 3 - 4 kuukautta. Kellon perään kun laite rakentuu ei tarvi edes yöllä päällä pitää. Halusta ja tahdosta se asia kiinni on.


Tulin juuri kierrokselta Porin - Rauman seudulta. Siellä on oivallettu veden käyttö myöskin ympäristön maisemoinnissa.


Valkeakosken julkisuuskuvan luomisessa pitää lisätä vettä ja sen tuomaa omaleimaisuutta. Kunnon oivallus kanavan tai Apianlahden seutuville rakennetusta suihkulähteestä herättää varmaankin enemmän mielihyvää katsojassa kuin tolpannokassa tönöttävä peltinen jalkapallo. Jokainen voi olla asiasta eri mieltä, mutta omaa kantaani se ei muuta.


Vesi on keskeinen elementti Valkeakoskella. Kanavanranta, Apianlahti, Lotilanjärvi ja Apian kanava. Siinä on valmis maalauspohja johonka mielikuvitusrikas ideoitsija keksii vaikka mitä. Pienemmälläkin rahalla luodaan paljon silloin kun ei sorruta suuruudenhulluuteen. Siihen ei köyhällä kunnalla ole varaa. Paljon on kuitenkin tehtävissä.