Pilkkikalastuskausi on ohi

Makkaraselkä 22.4.2011

Näillä seuduilla on talvipilkintäkausi vääjäämättä ohi. Kevät tulee pyrstöään heiluttavan västäräkin ohessa. Muutama lämpöinen päivä ja pienoinen viherrys on tosi asia. Kohden kevättouhuja siis kuljetaan.

Vaalit on käyty ja Soini lanseerasi termin iso jytky. Kieltämättä se sellainen olikin.

Paluu arkeen tuo sitten pöydälle ne vaikeudet mihinkä tuleva hallitus aikoo paneutua. Pakko se on kun kerran vallankahvaan on tartuttu. Päätä ei ole syytä panna piiloon pensaaseen. Vaaleista on liian lyhyt aika ja ne puheet ovat vielä ihmisten muistissa.

Poliittinen muisti on asioita vähemmän seuraavilla melko lyhyt. Kuitenkin on myös niitä jotka tallentavat asioita hiukan pitemmiksi ajoiksi.

Edessä on tutut keväthommat. Vene pitää hiukan ehostaa jotta se jäiden lähdettyä on valmiina katiskan vientiin. Skootteriin on tehtävä huolto. Lehtiä on haravoitava ja klapeja kilkutettava. Monta muuta hommaa painaa päälle. Siis monta...

Se selviää pian !

Pian äänet lasketaan !

Kohta olemme taas hiukan lähempänä vaalien tulosta. Kieltämättä nämä vaalit ja niiden seuraaminen on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista. Siis todella. Kuka olisi uskaltanut veikata vaalien voittajaa,- ei vielä ainakaan varmuudella. Sen verran tasoissa kuljetaan.

Perussuomalaiset ovat maustaneet näitä vaaleja. Soini on ollut pippuria tässä vaalipuurossa. Säilyykö mausteen maku pitkään?

Jos äänestysprosentti nousee edellisistä vaaleista, on se selvä merkki yhteiskunnallisesta aktivoitumisesta. Se taasen on esimerkki demokratian toimivuudesta. Ainakin sitä toivon.

Niin. Muuttuuko mikään.

Herääkö kansa katsomaan maailmaa uusin silmin, uusin voimin. Riittääkö into sitten pitemmällä aikajaksolla vai iskeekö vaalien jälkeinen alakulo kun mikään ei tosissaan muutukkaan.

Paikallinen kisa on kahden ehdokkaan varassa,- varsin pitkälti, - niin on. Demarien Pekka Järvinen ja Kokoomuksen Pauli Kiuru ovat olleet esillä kaikkein eniten. Ilmeisesti mainontaresurssitkin ovat heillä vahvimmat.

Muut paikallisehdokkaat ovat pysytelleet varsin selvästi taaempana. Hyvä kuitenkin että eri vaihtoehtoja löytyy.

Valtakunnallisesti Soini ja Urpilainen pärjäsivät parhaiten - mielestäni - Katainen oli tiukasti mukana heidän kupeessaan. Kiviniemi sitten taas jo hiukan kompuroi. Uskottavat vastaukset puuttuivat nyt.

Arhinmäki teki kelvollisen vaalityön myöskin. Sinnemäeltä on kadonnut loppukin uskottavuus,- valitettavasti - esitys ei vakuuttanut.

Tulos kaikkiaan on vielä arvoitus. Sehän sen tilanteen tekeekin mielenkiintoiseksi. Kohta kaikki kuitenkin ratkeaa.

Haihunkoski kuohuu

Kevätkuohuja Haihunkoskella.

Kivi kuohujen keskellä.

Kettinki varmistaa lahoavaa laudoitusta.

Haihunkoski Viiala 11.4.2011

Niin ylpeä kuin Walkiakoski aikoinaan oli kuohuvista vesistään, on tilanne nyt toinen. Ei edes vanhassa tukkikanavassa ole havaittavissa vaahtopäitä.

Jos veden rivakkaa juoksua haluaa ihailla on mentävä Akaan Viialan Haihunkoskelle. Kevään tulo ja lumien sulaminen on nähtävissä lisääntyneenä virtauksena tuossa ruskeavetisessä purossa (Tarpianjoki)

Akaa voisi kyllä nyt, kun on ottanut mahtiaseman tuossa kuntaliitoksessa, harkita Haihunkosken alueen kunnostamista. Jonkin verran paikalla on virkistyskalastusarvoakin.

Mutta, mutta - puurakennelmat on aika hiljalleen tuhoamassa ja satunnainenkin kulkija joutuu kulkemaan kieli keskellä suuta. Turvallisuus kulkijoille pitäisi olla tuon taajaman päättäjille avain kysymys.

Alueen kehittämistä olisi varmaan pohdittava. Vai onko tilanne nyt niin että Viiala jää entistä enemmän sivuraiteelle. Matkailijatkaan eivät mitenkään runsain joukoin ole kylään rynnistämässä.

Nahkatehtaan kirpputorilla lienee oma kävijäkuntansa, matkailulle ja kalastukselle saattaisi Haihunkoskesta löytyä jonkinlaista imua. Tai sitten ei,- tekeekö kevätkohina koskessa vain tepposensa ajatelman syntymiselle.

Huhtikuulle siirryttäessä

Viidennumero huhtikuussa 2011

Oli aprillipäivä,- ja meni. Sanomaehdet koittivat jekuttaa, jotkut jopa onnistuivatkin. Vaativammat rakensivat pilansa koiranpaskojen ympärille. Niistähän riittää keskusteltavaa ympäri vuoden.

Asiasta toiseen...

Pilkkireissut ovat jääneet aika vähiin. No,- huhtikuussa asian voi vielä korjata. Jäätä riittää ja ahvenia sen alapuolella. Viidennumeron parkkipaikalta on hyvä mennä jäälle. Ja jäätä riittää käveltäväksi vaikka Hämeenlinnaan asti.

Kaira kainalossa ja happea ahmien tassuttelin kohden Jylhänkalliota. Reikä siihen,siis jäähän - ei kallioon, ja taas eteenpäin. Paikoitellen vettä ja pientä painumaa. Yksi reikä yllätti, ei puhettakaan että onkia olisi voinut. Avanto pulisi ja purskutti vettä kuin kiehuva perunakattila.

Jäälle purkautui ilmaa jään alle jääneestä tai syntyneestä ilmataskusta. Ei muuta kun pään puistelua ja paikan vaihto. Jokunen ahven silloin tällöin, niitä pikkuisia, ei mottisia. Hyvä kun jotain saalista sai.

Saaliilla ei sitten voi kehua. Jäältä löytyi kuitenkin yksi onnellinen, maitokannun kokoinen pikkupoika jonka avannon vierellä köllötti pyrstö lotkuen noin puolikiloinen ahven. Pojan isä läheisellä avannolla kuunteli pojan tomeria ohjeita.

- Isä, hanki sääkin tämmönen pilkki.

- Tällä tulee kaloja.

- Juu, juu - ongi lisää vaan, myhäili isä.

Näki selvästi että isä oli tyytyväinen jälkikasvuunsa, vaikka taisi kisassa toiseksi , eli hopealle, jäädä.

*****

Huhtikuu sitten tiesi Aviloninkin "toistaiseksi" hiljenemistä. Raaka-ainepula eli liukosellun puute lienee ollut syynä. YT-neuvottelut tuovat tulosta ajan kanssa, mihinkä viisari alkaa osoittamaan. Pakkaselle vai plussalle. Työntekijöitä tuo tilanne kuitenkin varmasti harmittaa. Joku saattaa ajatella: Tässäkö se sitten oli ?

Kiemuraisia ovat talouselämän polut. Ei aina näe mitä mutkan takana on edessä.