Seikkailua sumussa - taas kerran.

Sumua Keurusselällä 29.9. 2010. (Kuva otettu aurinkolasin linssin läpi.)

Syksy tuo tullessaan sumun. Aamuaurinko sen sitten yleensä hälventää. Tienvarsimaisemat olivat mystisen näköisiä. Puiden välistä hyppäävä hirvi olisi ollut karmiva kokemus. Onneksi ei hypännyt.

Siitä onkin helppo hypätä toiseen asiaan. Kansalaisen valitusoikeuteen.

Erään kansalaisen valitus tuosta Avilon kaupan takauksesta ja sen takauksen antamisen menettelytavoista, on sitten käsittelyä vailla. Se kestänee taas oman aikansa, tuolle kaupalle sillä ei mitään merkitystä liene.

Mielenkiintoista sensijaan on ollut seurata verkossa tapahtunutta suunsoittoa joka valittajan persoonaan on kohdistunut. Poskisolistit ovat pääosin esiintyneet erilaisilla nimimerkeillä ja jopa varsin lapsellisesti iskeneet osin alle navan.

Kiistatta asianomaisella on valitusoikeus. Sen takaa laki. Se miten asia sitten päättyy on toinen juttu. Hurskastelut siitä kuinka valitus vie leivän uusien "avilonilaisten" suusta ovat pelkkää potaskaa. Taas kerran ne, jotka eivät uskalla retostella asioita muuta kuin nimimerkin takaa, ovat astuneet varjoista esiin. Oikeushan heillä toki on mielipiteensä ilmaista.

Takuuvarmasti, se on jo nyt nähtävissä, nuo Avilonin kiemurat kiinnostavat kuntalaisia. Kiinnostavat niitäkin joilla työura on jo takana.

Asia pullahtaa vielä monta kertaa pinnalle ennenkuin koneet laulavat yhteislaulua, ja rahaa omistajien holveihin. Monta on kiemuraa edessä. Toivottavasti kaikki on sitten ollut sen arvoista.

Konkurssipesä nyt kuitenkin on aktiivinen ja taidetta pannaan lihoiksi. Pitäisikohän poiketa katsastamassa mikä on hintataso.

Akkujen latausta

Paristoja on syytä aika ajoin ladata, jotta ne pysyisivät toimintakuntoisina ja käyttökelpoisina. Mikäpä olisi ihmisrehjulle parempaa latausterapiaa kuin matkustaa pohjoiseen ruskaa katsomaan.

Istua körötellä linja-auton penkillä kellon kierron ympäri, pysähtyä muutaman kerran jaloittelemaan, ja taas kiivetä kulkupelin ahtaalle penkille.

Riemuahan se on, varsinkin sitten, kun alkavat maiseman värit kirkastumaan sateentihkun jäljiltä. Taivaalle nousee sateenkaari ja koputtelee ilta-auringon värjäämää tunturinkylkeä.

Perillä, hämärtyvässä illassa, saa kävellä katettuun pöytään ja kauhoa lautasen täyteen tukevaa muonaa.

Voi asettua taloksi, vääntää saunan kiukaan päälle. Taputella sohvalla pulleata vatsaa ja vartoilla saunan lämpiämistä.

Kaiken kruunaa se kun televisiossa, kaiken kansan silmien edessä vedetään kansanterveysprofessoria "kölin alitse."

Ei se voi ja kovat rasvat olekaan syyllisiä kaikkeen pahaan. Ei ole todistettu, eikä todisteta nytkään niiden kaikkivoipa turmiollisuus. Kolesterolipilleritkin vaikuttaisivat olevan vain pääosin terveysbusineksen rahastusta.

Eikö olekin onnea, kun saunan päälle, voi ottaa hyvällä omalla tunnolla tölkin tai pari olutta. Napostella muurikassa voissa paistettuja muikkuja. On ne niin hyviä.

Kellahtaa pimeyden hetken saapuessa vuoteeseen ja ajatella miellyttäviä ajatuksia. Niitäkin löytyy kun oikein pinnistelee.

Avilonin synty

Avilonin edeltäjä Kuitu syksyllä 2007

Valkeakoskella on jälleen toiveita työttömyyslukujen laskusta. Toiveita myös verotulojen kasvusta. Tyytyväisyys tilanteeseen on varmaankin valtaosalla kuntalaisista.

Uusi yritys aikoo nostaa vuoden loppuun mennessä tuotannon uudelleen käyntiin. Epäileviä "Tuomaita" on edelleenkin.

- "En usko ennenkuin savu piipusta nousee." Lienee tyypillisin kommentti Tuomaiden keskuudessa.

Epäilys valtasi asian pitkittyessä itse kunkin mielen.

- "Ei se siitä enään mihinkään lähde. Hyvä niin, mokomakin sottapytty ja kärytin." Tuumasi toinen.

Noin 200 työpaikkaa on paikkakunnalle arvokas lisä. Tai korvaa se ainakin osin, ne 300 paikkaa, mitkä konkurssin yhteydessä katosivat.

Toivoa sopii että uusi yritys ja sen johto ottavat sitten vakavan kannan myös mahdollisiin ympäristöongelmiin. Niitä tuo tuotantoprosessi käynnistyessään saattaa aiheuttaa. Kaksi vuotta seisonut systeemi ei käynnisty huokaisemalla.

Vaikka henkilökunta olisi kuinka ammattitaitoista, yllätykset ovat aina mahdollisia. Niihin kannattaa tosissaan varautua. Jos oikein toimitaan on mahdollista varmaan päästä pois siitä kaiken yllä leijuvasta leimasta.

Ne ovat jätevedet, käryt ja ääni. Niin ja sitten se rikkihiili, sekin kummittelee vielä tietojen mukaan useamman vuoden.

Eipä sitä voi muuta toivottaa kuin Lykkyä tykö, niin firmalle kuin henkilökunnallekin.

Lepakko huilaa

Uinuva lepakko 2.9.2010 (clikkaa kuva suuremmaksi)

Kun piti aloittaa levittämään punamultaa haalistuneen pienen aitan päälle, tuli mutka matkaan. Paremminkin se oli lepakko päivätorkuilla. Suomen lepakot ovat rauhoitettuja. Siksipä mietin pitkään saako edes niiden unta häiritä.

Pistin maalisiveltimen takaisin purkkiin ja hain kameran laukusta. Ei unet Leolla (itse antamani nimi Leo Lepakolle) keskeytyneet vaikka linssi heilui hetken otuksen korvanvieressä. Melkein voi tasaisen kuorsauksenkin kuulla.

Heräsihän se, kun kauniisti pyysin. Hetken levitteli nahkasiipiään, räpyteli silmiään unisena, sitten ponnisti ilmaan ja hävisi jonnekin rakennuksen taakse.

No, hyvä että älysi lähteä. Nyt on punamaali vanhojen hirsien päällä. Projekti ei sitten kaatunut yhteen lepakkoon.

Tässä ohjeita lepakoitten käsittelyyn.