Helkajuhlaperinne jatkuu...

Ritvalan nuorisoseurantalo

Nuoret miehet jännittävät esitystä

Neitojen kulkue on saapunut kentälle.

Ritvala , Valkeakosken Sääksmäellä, - on tunnettu vuosikymmenet jatkuneesta Helkajuhlaperinteestään.

Vuosi 2009 ei muodostanut poikkeusta. Perinne elää vahvana, ja kun sääkin suosii, kelpasi juhlaa seurata puiden katveesta.

Vuodesta 1910 helkajuhlan käytännön toteutuksesta on vastannut Ritvalan Nuorisoseura.

Ei kai karhunpaskaa

Toukokuun korvasieniä 2009 (Heinävaara)

Veti taasen luonto viikoksi Pohjoiskarjalaan kevättä kuulostelemaan. Käen kukunnalta ei voinut korviaan sulkea. Niin se vain kevääseen kuuluu, sekin lintu.

Lintujen tiirailua kevensi matka lammelle vanhaa polkua pitkin. Emäntä kulki edellä ja yht`äkkiä hyppäsi koivun taakse. Luuli korvasieniä "karhunpaskaksi" - onneksi ei ollut. Tilanne toki rauhoittui ja herkut kerättiin talteen.

Korvasienien käsittely vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Väljää vedenkäyttöä ja ainakin kahteen kertaan ryöppäämistä, kiehuttaa kannattaa viisi minuuttia ja huuhdella runsaalla vedellä.

Keitinvettä ei ruoanvalmistukseen saa käyttää missään muodossa. Ilmanvaihtokin olisi oltava hyvä keittämisen aikana.

Lopputuloksena sitten syntyy herkullinen kastike tai muheva keitto.

Korvasienen käsittelyohjeet ...

Orava - pihavieras

Ensin harrastetaan akropatiaa...

Sitten syödään sitä mitä löytyy...

Oravan temppuilua 2009

Kun käpytikka siirtyi ainakin hetkeksi pois, tuli orava tilalle. Varsin rohkea ja pelkäämätön kaveri.

Tämä orava muodostaisi 1/40 osan vanhasta mitasta (Kiihtelys) - Yhteen kiihtelykseen meni aikoinaan 40 oravannahkaa. Elikkä 4 tikkuria, sillä yksi tikkuri oli kymmenen oravannahan nippu.

Joensuuhun liitetty Kiihtelysvaara on saanut nimensä tuosta mitasta.

Käpytikka - pihavieras

Sointula 2009 (foto: VJ) (Dendrocopos major)

Kun lintulauta jököttää pihamaalla ja sapuskaa riittää, riittää vierailijoitakin taatusti. Viimepäivien varma kävijä on ollut urospuolinen käpytikka.

Vaikka luonto alkaa linnuillekin olemaan jo kohta anteliaalla päällä, riittää lintulaudalla kurkkijoita. Kun maassa on karisseita auringonkukansiemeniä, ja nehän tietenkin kelpaa aina.

Käpytikka (Dendrocopos major) on Suomen yleisin tikka, pesimäalueena on koko keskisuomi.Koiraan tunnistaa punaisesta niskalaikusta.

Lintujen ohessa myös oravilla riittää hommaa, keräävät myös pesätouhujen lisäksi syötävää erilaisiin piilopaikkoihin.

Oravia vilisee pitkin nurkkia, joku valittaa että ovat päässeet vintille majoittumaan. Toinen kertoo tarinaa kuinka niitä joutuu kaupasta ulos häätämään, yrittävät livahtaa ohi kassan maksamatta.

Reissukirjasta 3

Sivu reissukirjasta matkalta 1991
Piirros tehty vasta 1997 - tyhjälle sivulle.


Pietari on tullut tutuksi takavuosina. Sinne matkaa on tullut tehtyä lentäen, junalla, omalla autolla ja turistibussin kyydissä.

Rajanylitys neuvostoaikaan oli aina mielenkiintoinen koetus. Suoraan sanoen mottona oli - "Kyllä pokka pitää". Ei siinä muukaan auttanut.

Jonotettiin ja koetettiin kuluttaa aikaa. Tuolla vuoden 1991 matkalla rajalla seistiin muistiinpanojen mukaan mennessä neljä tuntia ja palatessa kaksi tuntia.

Lisäksi matkalla miliisiratsiassa, Viipurin ja Pietarin välisellä tiellä, seistiin tunti kun miliisit hakivat jotain trokaria. Ei kai se meidän kyydissä voinut olla ?

Majoitus piti olla hotelli Pulkovskajassa, vaan ei ollut. Johonkin olivat varaukset kummasti kadonneet. Kaksi tuntia meni sen sählingin kanssa aikaa. Taisi joillain jo pinna kiristyä.

Löytyi se majoitus lopulta. Nevassa olevassa risteilyalus Alexey Surkovissa, alus oli kiinnitettynä Tutzkovin sillan pieleen. Hytit hyvät, mutta ikkunoista kävi huikea veto. Taustalla soi raastava neukkurock.

Tuolloin oli Leningrad vaihtanut juuri nimekseen tuon historiallisen Pietari nimen. Muutoksen tuulet olivat viriämässä ja koneisto rutisi.

Reissukirjasta 2

Reissuvihkon sivu vuodelta 2001

Reissuun mentiin Tallinnan puolelle myöskin helikopterilla.

Matka ei kauaa kestänyt, kun Harmaja jäi alle, alkoi kaukana siintämään Viron rannikko. Kestikö matka alle 20 minuuttia noususta laskuun.

Tallinnan puolella oli lasku Linnahallin katolle, lähelle satamaa.

Noin neljä vuotta myöhemmin samalla reitillä tapahtui helikopteriturma jossa henkensä menetti 14 ihmistä, näistä 8 suomalaisia, 4 virolaisia ja 2 yhdysvaltalaisia. Tuon turman johdosta helikopteri liikenne katkesi pitkäksi ajaksi.

Samalla reissulla oli sitten tilaisuus käydä myös jäänmurtaja Suur Töllissä
jossa pirteä vanha mies innokkaasti selosti laivan mielenkiintoista historiaa.

Reissukirjasta 1

Kadriorgin palatsi (Kuvattu 2009)

Siinä on reissun mistiinpanoja Tallinnasta vappuna 2003. Hotellista löytyy yleensä logolla varustettua paperia johon saa sitten asioita talteen raapustettua.

Tuolloin on ajankohtaisena ollut ns. Sars- epidemia jonka etenemisestä lehdet ja sähköiset tiedotusvälineet olivat huolissaan. Nyt sitten (2009) on kyseessä influenssa, jota kutsutaan myös sikainfluenssaksi.

Taudit kulkevat ripeästi kun ihmiset matkaavat maailmalla entistä enemmän. 1990 - luvun lopulla puhuttiin kiihkeästi ns. Hullunlehmän taudista. Roviot paloivat ja niin paljon se vaikutti Lontoossa käydessä että alkoi oleen kurkkua myöten täynnä broileria.

Tauteja tulee ja tauteja menee, ihmiskunnan on vain pyrittävä niistä selviämään. Näin on aina ollut ja aina oleva.

Reissukirjasta

Reissuvihkon yksi sivu Praha 2000

Seinäkoriste hotelli Canaima 1997

Noin 25 vuotta sitten aloitin pitämään matkakirjaa elikkä reissukirjaa tekemistäni ulkomaan matkoista. Niitä on sitten aikain kuluessa tullut jo kaksi kirjasta täyteen. Siis arkisto sekin tavallaan.

Kamera ja kynä ovat olleet toki tärkeitä, mutta ohessa on sitten kynän ja siveltimenkin avulla tullut tallennettua kaikenlaista. Piirrokset ovat tietenkin harrastajatasoa mutta kyllä niistä itse on selvän saanut - ainakin useimmiten.

Oheinen piirros on metallisesta seinäkoristeesta joka oli huoneemme seinällä Puerto de la Crutzissa.

Tapahtumien tallentamisesta on tullut tapa, - onko siitä sitten suurempaa hyötyä, on jo toinen asia.

Tapahtumien tarkistamisessa ja mieleenpalauttamisessa se on kuitenkin yksi keino. Eikä se muutu raskaaksikaan kun oppii siihen oikein asennoitumaan.

Prahan matkakuvauksessa tosin olisi ollut parempi käyttää Moldaun sijasta nimeä Vltava. Toki sama joki on kyseessä kuitenkin.

Blogit ovat sitten se moderni tapa tallentaa muistikuvia ja tapahtumia.

Kevään Kylmänkukat

Kylmänkukka 2009 ( foto: VJ )

Hämeenkylmänkukka 2009 ( Foto: VJ )

Kylmänkukan kuvaajat Jukka ja Heikki maastoasennossa.

Kevät juoksuttaa vielä ikäihmistäkin. Yöllä kuorreita vahtimassa ja seuraavana aamuna Kylmänkukkia katsastamassa.

Uhanalainen Hämeenkylmänkukka on senverran harvinainen kasvi nykyisin, siksi sitä on syytä suojella.

Kukkien poimiminen on kielletty ja niiden siirto pois muualle, esimerkiksi puutarhoihin samoin.

Sitä kieltoa on syytä noudattaa.

Kuoreen vetovoima

Jättäiskö tämän kevään väliin ? Ei hemmetti, kyllä sinne on mentävä. Hyvä ilma ja kaikki sopii sen puolesta. Tänä yönä se tulee rantaan. Saalista siis luvassa.

Rantarinne alkaa hiljalleen täyttyä autoista. Paikalla on kohta tarvittava liikenteenohjausta. Ilta tummenee ja autot sovittavat itsensä kaikkiin mahdollisiin rakosiin.

Ukot seisoskelevat hämärässä ja juttelevat siitä kuinka ennen nuotio paloi ja haitaristi soitti hämärtyvässä illassa. Vanhimmat olivat nyt Akaasta, liki kahdeksankymppisiä leppoisia ukkoja. Vielä kuitenkin veri veti kuoreapajalle.

Ensimmäinen koeveto ja lipollinen toi jo saalista. Raaka kuore,- katosi ukkojen suuhun ja sama kuului maku olevan, kurkulle se maistui.

Ilta oli tyyni ja kuu mollotti veteen laiturin nokkaan. Lentävän joutsenparin torventöräukset rikkoivat hiljaisuuden, metsiköstä mäen takaa kuului lehtopöllön huhuilu.

Melkein pimeässä välähtelivät taskulamppujen valokeilat, rannan varjoissa kulki hiljalleen väkeä, jossain syttyi tupakka ja kuului oluttölkin suhahdus. Kuorestusaika oli jälleen vahvasti käsillä.

Se tunnelma kannattaa jokaisen kokea joskus itse. Paljon on kuitenkin säästä kiinni.Nyt se oli otollinen onnistumiselle.

Ilmapalloa ja simaa

Vappupossu puussa aattona 2009


Aurinkoinen vappusää saa kansan liikkeelle. Simaa, ilmapalloja ja kuorolaulua. Sitähän se on parhaimmillaan.

Vapuksi tuli sitten päätös myös ns. kotikulmakaupoista. Päätös oli vapauttava ja sai siten aikaiseksi demaririntamassa syvän huokauksen. Sitähän ei vielä tiedä eteneekö asia ylempiin portaisiin.

Usea kadun mies on kuitenkin sitämieltä että ei asia aivan tyylikäs ollut hoitotavaltaan ja mielikuviin jäi jonkinlainen tahra ainakin. Aika näyttää sen puolen asiasta.

Tänään vappupäivänä sitten aukeavat Eeriksoninpuiston portit. Saapas nähdä tuleeko siitä pitempiaikainen traditio ja kuinka väki sen ottaa vastaan. No, sieltähän on sitten hyvä jatkaa Koitonaukiolle päivän edetessä.

Uusi kummajainen on sitten myös kumiankkakisa. Siinä virran vietäväksi lähtee iso määrä numeroituja kumiankkoja. Jokaisella ankalla on omistaja. Nopein uimari voittaa ja palkinto on huikea, jollen väärin muista niin se on taulutelevisio.

PS.

Kumiankat valahtivat varsin juoheasti veteen. Virta vei hiljalleen kohden maalia ja ankat asettuivat jonoon jo ennen isoasiltaa. Seuraamassa tapahtumaa oli Suruttomienkärjessä ja kanavan laidoilla satoja ihmisiä. Siltä osin tapahtuma oli varsin onnistunut.