Kalaa torilta

Arvioitava kala 2009

Kalamarkkinat ovat varmahko kevään merkki Valkeakoskellakin. Kylmä tuuli puhalteli kanavalta ja pyöritti loimulohen nuotiopaikan ympärille savuverhon. Kauppias remelsi kovalla äänellä ja yritti nostattaa ostohalukkuutta asiakkaissa.

Ehkä tuuli vaikutti ettei väkeä ainakaan heti aamusta paikalla järin runsaasti ollut. Kuitenkin yleisö pikkuhiljaa lisääntyi. Varsin tiivis rinki syntyi paikalle jossa esiteltiin oikeaoppista kalankäsittelyä ja fileerausta.

Kyllä se onnistuu näemmä henkilöltä joka sen oikein taitaa. Siinä ei paljon hukkaan joudu. Selkärangan ja pään kun voi oikein hyvin käyttää keittoon kalaliemeksi ja maun antajaksi.

Torialueella tutut tapailivat toisiaan ja hanuristi piti musiikista huolta. Ruokatelttoja oli tietenkin joissa muurikassa paistetut annokset tekivät kauppansa, muiden kalasäilykkeiden ohessa.

Valkeakosken kalaveikot esitteli omaa toimintaansa ja arvuutteli jälleen kalan painoa. Laatikossa se jötkötti, yhden arvion tein, saattaa sekin mennä kohdalleen. Tai sitten täysin pieleen.

Kotimaisen kalan ja kalajalosteiden markkinointi tälläisen tapahtuman yhteydessä tuntuu kyllä kiinnostusta herättävän. Kulloinenkin säätila on se epävarmuustekijä joka on vain hyväksyttävä.

Jäiset puikot

Sointula 27.3.2009


Puikot kiilsivät,
räystään reunassa kiinni.
Auringon paiste
vesihelmiksi muutti,
alas lumeen valuivat.

Kuva-albumista 3

Vartiomies kaitseliiton toimistolla 1991. ( Foto: VJ )

Panssariesteitä Toompealla 1991 ( Foto: VJ )

Vuosi 1991. Virossa kuhisee, vallankahvasta ote vaihtuu. Kuitenkin aika on herkkää ja pelko takaiskuista hiertää ihmisten mielissä. Toompean mäki on ollut aina vallankeskittymä, sen symbooli.

Meneekö kaikki hyvin, rauhallisesti ?

Pikk Hermannin lipputankoon on vedetty sinimustavalge lippu. Ihmiset kulkevat katuja ja vilkaisevat aika ajoin tornin huippua.

Tuon ajan herkkyydestä käy esimerkiksi se, että laivalta poistuessamme maihin joudumme jättämään omat passimme ja tilalle lykättiin kovakantinen, punainen ja kuvaton passi.

Kannessa luki isoin kirjaimin CCCP. Takaisin palatessa ne luovutettiin pois ja tilalle saimme omat turvalliset sinikantiset.

Liki 20 vuotta on kulunut. Neuvostoliitto on hajonnut ja tilalle on syntynyt uusi Venäjä. Virossa edelleen kuitenkin hiertää. Kuinka kauan kestää tuo tilanne ennenkuin kansa saa hoidettua oman kipukohtansa.

Miehitysajan traumat eivät tule tyhjästä. Suosittelen käymään miehitysajan museossa Tallinnassa, lähellä Vapaudenaukiota.

Mitä sitä suomalainen voi sanoa kun osa virolaisista ei tunnusta mitään mehitystä olleenkaan. Kuvitelmaako on nuo kyyditykset kauas itään? Sekä kaikki muu joka melkein tukahdutti tuon kansan oman kulttuurin.

Pronssisoturimellakat ovat tuoreessa muistissa ja viimeksi viikon alussa Helsingissä oli pienimuotoinen mielenosoitus - Pelko muurin takana seminaaria kohtaan. Harvalukuinen Nasi nuorten joukko esitti oman laimean protestinsa.

Tilaisuus oli kuitenkin varsin hyvä mainostilaisuus Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittamalle kirjalle Kaiken takana oli pelko.

Taloustilanne vaikeutuu myös Virossa. Lisääkö se tulevaisuudessa ristiriitaisuuksia Viron venäläisen väestön ja Viron virolaisten välillä.

Myöskin matkustus Viroon vaikuttaisi olevan hiipumassa.Elämme kaikki edelleenkin jonkinlaisen murroksen keskellä. Mielenkiintoista aikaa kaikkiaan kuitenkin.

Jääputous

Kärsän kallio 23.3.2009


Vedet hyytyvät,
kasvaa koski kallioon.
Jäinen kuorrutus
peittää kivisen pinnan.
Luonto näyttää taitojaan.

Kevät etenee

Kyhmyjoutsen. Sointula 2008

Kevät sen kun etenee. Eli luonto kulkee omaa juoksuaan. Sulapaikkoihin alkaa ilmestymään vesilintuja ja kosintamenot käynnistyvät.

Joutsenet ovat taas siirtymässä tännekin etelämmästä. Komeita ovat nuo uljaat vesilinnut.

Apian lenkkiä kulkevat ovat kurkkineet myöskin silloilta josko näkyisi tuttua koskikaraa paikalla.

Kyllä se siellä on, viimeksi eilen sai seurata sen sukelluksia jään reunalta avoveteen.

On siis jo muodostunut vuosien mittaan vakiovieraaksi. Koskikara (Cinclus cinclus)on naapurimaassa Norjassa nimetty jopa kansallislinnuksi, niin väittää ainakin wikipedia asian olevan.

Saman lähteen mukaan Suomessa niitä talvehtii 5000 - 10.000 yksilöä. Koskikaran virolainen nimi on "vesipapp" ja Suomessakin sitä jossain määrin kutsutaan vesipapiksi.

Lintujen kevättouhut on rattoisaa seurattavaa, kaikille kansalaisille sopivaa toimintaa. Ei niitä tarvitse "tiukkapipoisesti" bongailla. Riittää kun kulkee luonnossa avoimin silmin.

Pörriäinen Lotilanjärvellä

Kevät etenee ja aurinko alkaa lämmittämään. Lotilanjärvikin saa saman kohtelun. Vesi nousee jäälle ja lumi sohjoontuu.

Muutamasta koneesta ja paikallisesta ilmailutominnasta oli asiaa aiemmin. Nyt sattui kohdalle helikopteri joka pikaisesti poikkesi jäälle. Lentolaite oli ilmeisesti tutkimassa ja tarkastelemassa sähkö ja voimalinjojen kuntoa.

Helikopteri on tyypiltään Hughes 369 D, niin ainakin se rekisterinumeron perusteella tyypittyy.

Jäällä näytti olevan muutama kauko-ohjattavan lennokin testaaja. Ilmailulla harrasteena on monenlaiset vivahteet.

Osa harrastaa lajia kuvaamalla erilaisia konetyyppejä lentokenttien liepeillä.

Jäniksen vuosi

Iski kultturinnälkä, se toistuu aina silloin tällöin. Eihän siinä mitään, hyvä juttuhan se toki on. Varsinkin kun ajaa 450 kilometriä toiselle puolen Suomea sen perässä.

Auton renkaat rallattivat tuon matkan yhtä kahvipaussia lukuunottamatta. Joensuun kaupunginteatterissa sitten oli aika hetki huoahtaa, sikäli mikäli naureskelulta ehti.

Näytelmä on tietenkin Arto Paasilinnan tunnetusta kirjasta näyttämölle sovitettu. Tuota kirjaahan on käännetty ainakin parillekymmenelle kielelle.

Näytelmän päähenkilöt ovat jänis ja turhautunut toimittaja Kaarlo Vatanen jotka yhdessä kiertävät Suomea.

Kolme päivää siinä teatterireissussa meni,Vatasella ja jäniksellä meni paljon pitempään.

Toki tuli itäsuomessa muutakin touhuttua, vaan on se Joensuu hiljainen kaupunki verrattuna kesäaikaan.

Toristakin oli puolet tehty parkkialueeksi ja kesälava oli kokonaan pois. Kaipa se sinne kesäksi ilmestyy...

Kaksi ja puoli kuukautta tästä eteenpäin, niin Joensuun kadut ovat täynnä kesämekkoja. Karjalanpiirakat ja vatruskat tekevät kauppansa ja tori kihisee elämää.

Nykyinen tori on varsin nykyaikainen, ei siellä käydä edes maitokauppaa niinkuin 1900 luvun alussa vielä tehtiin.

Satamakahviossa tuoksuu kahvi ja tuoreet munkit. Risteilyalukset soittavat torviaan ja vesi juoksee verkkaan Pielisjoessa.

Mutta takaisin jäniksiin...

Noista luonnon otuksista vielä sen verran, maantien ohessa niitä matkan varrella oli useita. Suurin osa autojen murjomia ja rutistamia. Autoistuminen vaatii jatkuvasti oman veronsa myös luonnolta.

Kohta siellä tiepenkalla ovat siilit, supit ja oravat. Kevätkausi on menossa jo...

Hiihto päin mäntyä

Aamuinen kahvipöytä kihisi.


Matti Vanhasen todettiin hiihtäneen Rukan hiihtoreissullaan päin mäntyä.

Kesti toki jonkinaikaa ennenkuin Matti sen itse havaitsi. Se oivallus tietenkin kulminoitui tänä päivänä kun hallitus veti takaisin suuren "visionsa."

Vaikuttaa tosiaankin siltä että KEPU:lla puuttuu asiantuntemus eläkejärjestelmistä.

Yritän pitää jonkinlaista neutraalia linjaa poliittisissa kannanotoissa. Tänään se ei vaan tunnu onnistuvan.

Kun työmarkkinajärjestöt lähtevät, yhdessä asialle, jonka he ja myöskin kansa tuntevat oikeaksi. On varmaa että ratkaisun hetket ovat käsillä.

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, niin kertoi olevan hallituskin,- että työssä pysymistä ja motivoitumista on hyvä lisätä. No niin, mutta kun sitä lähdettiin hoitamaan aivan väärällä tavalla. Taisi olla myöskin hallituksen asenteessa vikaa.

Takavuosina Esko Aho karautti kivelle termillään "työreformi." Matti sai sitten oman oivalluksensa lumisilla hangilla. Tämäkin tapaus jää aikakirjoihin.

Ammattiliittojen kellareissa on hyvät arkistot.

Liikettä jääkentällä

Viime kuussa ehdin ihmetellä, ehkä liian aikaisin,- sitä että Valkeakosken imailutoiminta on niin kovasti hiipumassa.

Maaliskuun aurinkoinen päivä toi kuitenkin jälleen elämää Lotilanjärven jääkentälle. Oman ilmailukerhon koneen lisäksi pyrähti paikalle toinenkin kone. Se sai myöskin jäällä olevat ihmiset koneiden läheisyyteen ihmettelemään.

Kun säät ja jäät suinkin sallivat on järvellä ulkoilevilla mahdollisuus varmaankin seurata jälleen ilmailutoimintaakin. Sen luulisi ainakin kiinnostavan varsinkin miehiä ja perheen pienimpiä.

Nytkin paikalla olleet keskustelivat ilmailukerhon koneen liitokyvystä verrattuna viereiseen Cesnan liito-ominaisuuksiin.

Selkeästi myös alkoi selvitä yhteydenpito pilotin ja lennonvalvonnan välillä ennen nousua ilmaan.

Valkeakosken ilmailuseuran koneessa, asiantuntijan kertomana, on kääntyvälapainen potkuri. Siis lapakulmia voidaan vaihdella ja selvästi koneen äänikin muuttui nousun jälkeen. Äänen muuttumiseen tietenkin vaikutti myös kierrosluvun lasku.

Lentotoiminta on melko tarkasti säädeltyä ja varsin kurinalaista toimintaa. Joskus kuitenkin sattuu onnettomuuksia ja niistä seuraavat tarkat tutkimukset. Olkoon vaikka yksi tapaus esimerkkinä.

Vesiongelma jäällä ei kyllä ollut havaittavissa, vaikka sitä on joku jo kovasti valittanut.

Suurempi se oli selvästi viikon puolivälissä Vanajalla. Siellä ei selvinnyt jalkojen kastumatta ellei ollut kunnon kumisaappaita.

Suurin aina karkaa

Miehinen olohuone



Iski ahven ongen päähän.
Vapa vankka mourahteli.
Ukko innosta urisi.
Irti pääsi parhain saalis,
onki veltoksi venähti.
Silmänsä raukka koukkuun jätti,
silmänpä härän kokoisen.

Ahven se pohjavesiin katosi,
silmänsä tuo ukolle jätti.
Pohjanjätti, yksisilmä,
syvyydessä nyt vaelsi.
Pimeä on Ahdin kunta.

Verkkaan heiluu otuksen pyrstö.
Se etsii uutta silmäksensä,
pohjasta mudasta tonki.

Kalastaja otti, antoi.
Alas leijui kruunukorkki,
sopiva silmäksi kalalle.

Ahven ahne, uusi silmä,
korkista elimen asensi.

*****
Kalevalainen runoperinne kunniaan...