Suurin aina karkaa

Miehinen olohuone



Iski ahven ongen päähän.
Vapa vankka mourahteli.
Ukko innosta urisi.
Irti pääsi parhain saalis,
onki veltoksi venähti.
Silmänsä raukka koukkuun jätti,
silmänpä härän kokoisen.

Ahven se pohjavesiin katosi,
silmänsä tuo ukolle jätti.
Pohjanjätti, yksisilmä,
syvyydessä nyt vaelsi.
Pimeä on Ahdin kunta.

Verkkaan heiluu otuksen pyrstö.
Se etsii uutta silmäksensä,
pohjasta mudasta tonki.

Kalastaja otti, antoi.
Alas leijui kruunukorkki,
sopiva silmäksi kalalle.

Ahven ahne, uusi silmä,
korkista elimen asensi.

*****
Kalevalainen runoperinne kunniaan...