Iski kultturinnälkä, se toistuu aina silloin tällöin. Eihän siinä mitään, hyvä juttuhan se toki on. Varsinkin kun ajaa 450 kilometriä toiselle puolen Suomea sen perässä.
Auton renkaat rallattivat tuon matkan yhtä kahvipaussia lukuunottamatta. Joensuun kaupunginteatterissa sitten oli aika hetki huoahtaa, sikäli mikäli naureskelulta ehti.
Näytelmä on tietenkin Arto Paasilinnan tunnetusta kirjasta näyttämölle sovitettu. Tuota kirjaahan on käännetty ainakin parillekymmenelle kielelle.
Näytelmän päähenkilöt ovat jänis ja turhautunut toimittaja Kaarlo Vatanen jotka yhdessä kiertävät Suomea.
Kolme päivää siinä teatterireissussa meni,Vatasella ja jäniksellä meni paljon pitempään.
Toki tuli itäsuomessa muutakin touhuttua, vaan on se Joensuu hiljainen kaupunki verrattuna kesäaikaan.
Toristakin oli puolet tehty parkkialueeksi ja kesälava oli kokonaan pois. Kaipa se sinne kesäksi ilmestyy...
Kaksi ja puoli kuukautta tästä eteenpäin, niin Joensuun kadut ovat täynnä kesämekkoja. Karjalanpiirakat ja vatruskat tekevät kauppansa ja tori kihisee elämää.
Nykyinen tori on varsin nykyaikainen, ei siellä käydä edes maitokauppaa niinkuin 1900 luvun alussa vielä tehtiin.
Satamakahviossa tuoksuu kahvi ja tuoreet munkit. Risteilyalukset soittavat torviaan ja vesi juoksee verkkaan Pielisjoessa.
Mutta takaisin jäniksiin...
Noista luonnon otuksista vielä sen verran, maantien ohessa niitä matkan varrella oli useita. Suurin osa autojen murjomia ja rutistamia. Autoistuminen vaatii jatkuvasti oman veronsa myös luonnolta.
Kohta siellä tiepenkalla ovat siilit, supit ja oravat. Kevätkausi on menossa jo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti