Nostalgiset veturit

Veturit Haapsalun asemalla 2007 (VJ 2007)


Valokuvien katselu avaa usein muistojen portin. Haapsalussa ottamani useat veturikuvat toivat mieleen ajan jolloin asuimme hetken aikaa radanvarressa, vanhassa suuressa talossa.

Se oli 50-luvun loppua. Liikenne kulki kahden kauppalan, Toijalan ja Valkeakosken välillä, pääosin raiteita pitkin.Talo oli ns. Bomanssonin talo ja vieressä olivat yhtyneiden veturitallit ja Isännöitsijänniemen rakennus, Furunäs.

Pimeässä syysyössä, suuri talo joka nitisi ja natisi, sekä tuuli joka hakkasi puiden oksia ikkunaan. Ikkunasta aukesi aavemainen maisema jossa veturit siirtelivät vaunuja raiteelta toiselle ja kelmeät pyöreät valot liikkuivat hiljalleen paikasta toiseen.

Veturien puhina ja savupöllähdykset, joskus kipinäsuihku taivaalle. Tuoksu joka nousi käsitellyistä puisista ratapölkyistä. Rautapyörien kirahdukset ja puskurien kalahdukset toisiaan vasten.

Nyt on hiljaisempaa, asema kököttää paikallaan yksinäisenä. Henkilöjunaliikenne on loppunut kauan sitten. Asema sai joskus suuren väkimäärän vastaanottamaan vieraita, niin Venäjältä kuin muualtakin maailmalta.

Maailman kaunein nainen, Armi Kuusela, vieraili Gilin kanssa paikkakunnalla.Kyllä kansa huokaili, niin miehet kuin naisetkin.

Isännyyttä useissa tapauksissa kaupungin ohessa,tai sen ohitse, hoiteli patruuna Juuso Walden.

Tanakka lippalakkipäinen mies oli usein tuttu näky vastaanottaessaan vieraitaan asemalla. Ei se niin huonoa aikaa ollut jälkeenpäin ajatellen.

Tehtaat pyörivät ja väki natusteli leipää omissa asunnoissaan. Juhlapäivinä keitteli pullakahvit ja itsenäisyyspäivänä poltti kynttilää ikkunalla.

Miehet omissa oloissaan,vetelivät tupakkia ja Koskenkorvapullo vajeni pöydänjalan vieressä.Puhuivat Tuulosjoesta ja Syvärin voimalaitoksesta. Venäläiset olivat niissä puheissa ryssiä.

Jokaisessa talossa liehui yhtiön kustantamassa tangossa lippu. Tietenkin liehui, ellei liehunut tuli helposti huomautus.

Radanvarsi sisälsi myöskin vaaroja. Pojan jolpit kun tapasivat sen seudulla pyöriä. Hitaassa tavarajunassa otettiin ilmaista kyytiä ja sitten käveltiin takaisin kilometritolkulla rataa pitkin.

No olihan siellä tolpan nokassa kyltti: Radalla kulkeminen sakon uhalla kielletty. Kukaan ei sakkoja tainnut saada.Ei edes Lotilan lehmät kun jäivät junan alle, niiltä meni henki.