Paperiperhe

Aimo Tukiaisen teos Paperiperhe (1972) Myllysaari

Jotain on Valkeakoskella todella muuttunut. Suhtautuminen vanhaan ja uuteen yhtiöön on selkeästi aistittavissa. Vaikka asiat ovat edelleenkin keskeneräisiä ja tilanne on odottava. Ikäänkuin paikalleen jähmettynyt.

Tehtaan sisältä kantautuu tietoja, joissa kummastellaan sitä että ihmisiä roikutetaan ikäänkuin "löysässä hirressä."

Nimilista irtisanottavista ei liene vieläkään muotoutunut lopulliseksi. Laatikoita rakennellaan organisaatiossa ja ylempiä lokeroidaan, muu väki odottaa.

Onko sitten mukavampaa antaa irtisanomisilmoitus lähempänä joulua, ikäänkuin symbooliseksi joululahjaksi.

Yksi työntekijä päivällä kaupungilla, kommentoi viettäessään ruokatuntiaan : "On tämä kumma juttu" - paremmin asiat tiedetään porttien ulkopuolella kuin sisällä.

Se on tosi kumma juttu. UPM:n yksi iskulause oli Avoimuus, no juu, niinpä.

Täyttääkö tuonkaltainen toiminta sitten jo "työpaikkakiusaamisen" kriteerit. Kyse on sentään melko isosta joukosta ihmisiä. Jokainen heistä on yksilö, omine yksilöllisine murheineen.

Huhutkin aina lisääntyvät kun asioista ei kerrota, vaan tietoa pantataan jostain syystä. Huhu kaupungilla kertoi että TU on viemässä asiaa joltain osin lakitupaan. Lehdistä en siitä kyllä mainintaa löytänyt. Jos se on sitten sitä kuuluisaa huhua tosiaankin.

Toisaalta paikallislehti jo hekumoi vanhojen tehdasrakennusten ottamisesta muunlaiseen yrityskäyttöön, Viialan nahkatehtaan mukaisesti.

Tuohon Aimo Tukiaisen Paperiperhe teokseen voisi liittää lisäkyltin. Esimerkiksi vaikkapa:" 2000 luvulla Paperiperhe ajautui kriisiin - keskustelu vaihtui mykkäkouluksi !"

Toki neuvotteluja käyvillä osapuolilla saattaa olla kuva että tieto kyllä kulkee. Kentällä tuntuu olevan erilaiset tunnot.

Tosin huonohan se on mitään tiedottaa ellei ole mitään uutta, valmista kerrottavaksi.Asialla on siis sekin puoli olemassa.