Sotavankileiri 11

Valkeakoskella oli vuosina 1941 ja 1942 sotavankileiri joka sijaitsi silloin rakenteilla olevalla Valken lasitehtaalla. Tehdaskin on lopettanut vuosikymmeniä sitten. Sotavankileiristä kertomaan on jäänyt 27:lle vainajalle pystytetty kivi.

Kiven pystyttäminen ja se että sitä myös hoidetaan on esimerkki siitä kuinka asiat voidaan hoitaa ilman katkeruutta.Ihmisarvoa kunnioittaen.

Toki sota aina arpia jättää, sotilaat eivät ole kuitenkaan muuta kuin käskytettyjä ja epäonnistuneen politiikan jatke. Ei tavallinen rivimies sotaa kaipaa.

Valkeakoskella on useimmin vangeista mainittu nimet Santtu (Ivan) ja Paavali (Pavel) sillä he toimivat Ol. Koiton autonkuljettajina ja tulivat sen kautta tutuiksi laajemmallekin piirille, niin Valkeakoskella kuin ympäristössäkin.

Santuksi ristiminen johtui siitä ettei leiriltä heidät hakenut henkilö, jostain syystä,- pitänyt nimestä Ivan.

Suomessahan oli kaikkiaan jatkosodan aikana noin 64 000 sotavankia ja useita sotavankileirejä. Sotavankeja oli myös yksityisissä maataloissa ja siellä on kohtelu ollut varsin ihhimillistä.Ruokaakin on pääosin ollut riittävästi.

Valkeakoskelainen kotiseutuharrastaja Aarre "Aape" Sallinen on tehnyt tuosta leirikaudesta mielenkiintoisen kirjan joka kertoo karttapiirroksineen ja henkilöluetteloineen tuon leirin toiminnasta.

Tuosta kivestäkin on kättä väännetty aikoinaan, oli vähällä että Geneven sopimusta ei olisi noudatettu. Onneksi niin tehtiin ja Valkeakoskella saadaan olla nyt ratkaisuun tyytyväisiä.

Kirjasuositus: Aarre Sallinen - Sotavankileiri numero 11 Valkeakoskella (1993)