Talvi tuli !

Marraskuun aamu klo 08.00

Jotenkin aamu vaikutti valoisammalta. Kurainen ja loskainen ympäristö oli saanu päälleen uuden asun.

Yön aikana satanut lumi teki hyvän vaikutuksen. Se antoi pienen lupauksen että välivaiheesta on siirrytty oikein talveen. Jotenkin kaikkein ikävimmiltä tuntuvat ne harmaat ja loskaiset, pimeät ilmat. Lumi tuo valon.

Vastakohtaisuudet korostavat toisiaan, kontrasti tehostuu. Eilen oli Valkeakosken teatterissa esitys, tosin se olisi tunnilla kannattanut lyhentää. Jotenkin se vain oli sekava. Muutama ihminen näkyi lähtevän väliajalla kotiin.

Näytelmällä oli oikein nimikin - Pyhä Yksinkertaisuus .Tosin Antti Paavolan touhuilu oli ehkä parasta antia katsojille, harvat naurunhyrähdykset kun tulivat hänen jutustelunsa aikana.Mikko Töyssy taas havahdutti voimakkaalla laulullaan.

Niin, siitä vastakohdasta. Teatterin vaatenarikka oli vastakohtien kohtaamispaikka. Neljä pikimustaa miestä, ammattikorkeakoululaisia olivat, palvelivat yleisöä vaatteiden vastaanottajina. Kommunikointi oli lähinnä käsin ja elein keskustelua.

Valkeakoskilaisetkin saavat hiljalleen tottua toisenlaisiin kulttuureihin ja erilaiseen ihonväriin. Pallokentillä se alkaa jo olla tuttua ja muutaman vuoden aikana opiskelijat ovat meitä erilaisuuteen totuttaneet.

Kiinalaisia lehdenjakajia pidetään jo normaalina ilmiönä. Työmailla on nähty jo vuosikausia, virolaisia,venäläisiä ja puolalaisia työntekijöitä.

Ensimmäinen suuri kosketus erilaisuuteen tapahtui 1960 luvulla. Silloin Säterin tehtaalla oli työssä joukko pakistanilaisia. Valkoiset asut päällään kulkivat ja jutut lensivät. Hiljakseen sitten katosivat pois.

Eivät tainneet tuon lyhyehkön työjaksonsa aikana ehtiä jättämääm minkäänlaista merkkiä koskilaisten geeniperimäänkään. Sinne vain hissuksiin hävisivät takaisin kotikonnuilleen.

Toisaalta 1940 - 1941 Valkeakoskella sijaitsi sotavankileiri n:o 11 ja tuosta ajasta on liikkeellä tarinaa monenlaista. Siitä kuinka usea sujautti leivän salaa tapaamalleen vangille. Tosin on myös muunkaltaista tarinaa noista ajoista kuultu, ei aina niin mukavaa kerrontaakaan. Sotavangin kohtalo on aina karu.