Sähköposti rapsahti ja sinne lähetti muuan sukulaismies kuvan paperirullasta. Kuva oli viimeisestä Pk 6:lta tulleesta rullasta Tervasaaresta. Sen jälkeen tuon koneen toiminta loppui.
Miehet ovat hajaantuneet kuka minnekkin. Osa muille osastoille ja osa kortistoon komistamaan lukuja.
Tuo rulla saapui vasta eilen tiensä päähän jossa se jalostetaan lopulliseksi tuotteeksi.
Tuossa kuvassa on kuitenkin jotain paikkakunnan historiaan liittyvää. Valmistuttuaan rulla on vaeltanut varastoinnin kautta jo puoli vuotta. Matka ei ole ollut pitkä. Saman kaupungin sisällä siirtymä on vain kilometrin verran.
Arvailla vain voi, mistä ovat ne puut kaadettu joista haketuksen jälkeen on keitetty kattiloissa massa ja ajettu ulvovien telojen lävitse rullaksi. Pakattu uudelleen rullauksen jälkeen, ja lyöty tarra kylkeen. Kuinka monta ihmistä on tuon yhden rullan synnytyksessä ollut mukana.
Montako ihmistä on rullaa siirrellyt joko trukilla tai kuorma-autolla ?
Massan laatua ja vaaleutta on mitattu laboratoriossa ja tarkastetu
paperin vetolujuutta, sekä mitattu paperista roskien määrää. Kaikki laadun varmistamiseksi.
Vomalaitokselta on syötetty sähköä ja höyryä prosessin eri vaiheisiin.
Tekeminen vaatii energiaa. Konttorissa ihminen piirtää numeroita sarakkeisiin ja tutkii tilauslistoja. Niin sellaista se on prosessi suorittavassa portaassa. Yhteistyöllä se tulos sitten saavutetaan.
Amerikassa mummo kääntää kylkeä tekarit vesilasissa ja odottaa aamupostin rapsahtamista laatikkoon. Tärkeintä on tietenkin osakekurssien seuranta. Paljonkohan on taas satanut laariin yön aikana? Silloin kun mummo nukkuu, niin toisella puolen maapalloa koneet jauhavat 24 tuntia vuorokaudessa.
Jossain pohjan perillä ihmiset sulkevat portin perässään ja katsovat kummeksuen neonvaloja. Stora-Enso tai UPM. Ennen ne loivat uskoa tulevaisuuteen. Niin, - mitä ne nyt luovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti