Viime loppukesästä kun firman ilmoittamat saneeraukset alkoivat saavuttaa huipentumansa, teimme työporukan kanssa perinteisen yhteisen reissun. Kutsuttakoon sitä vaikka siviiliristeilyksi. Vapaus näkyi selvästi jo horisontissa.
Tampereen Näsinselkä on nähnyt monenlaisia aluksia. Vesibusseja ja purjealuksia. Siipiratasaluskin liikennöi joskus Mustanlahden satamasta, Näsinneulan kupeesta.
Sota-aluksia lienee järvellä ollut silloin kun Suomi oli osa Venäjää, keisarillinen Satakunnan laivasto toimi silloin myös Näsinselällä ja osa aluksista oli tykein varustettuja
Pari vuotta sitten järvelle ilmestyi aito uudemmaan ajan sota-alus. Se tuotiin maantiekuljetuksena ja aseet riisuttuna. Siellä se on nyt huvipuiston kohdalla odottamassa asiakkaita.
Aluksen voima tuli esiin kun "el capitano" antoi hetkiseksi hanaa keskellä selkää. Kumean murinan lisäksi lensi vettä pyrynä aluksen peräosasta. Oli se yhtä juhlaa, kesti pain pari minuuttia tosin. Mökkiläisiäkin piti ajatella ja luultavasti polttoaine tankissa kului varsin joutuisasti.
Me pojaat otettiin vähän aurinkoa, ja sitten kun paatti saatiin toppiin keskelle selkää, mulahti muutama urho uimaan. Osa tietysti istui salongissa ja otti kahveen kyytipojaksi konjamiiniä. Tunnelma oli sitten nousuviritteinen. Kajjaanin Heikkikin esitti vahvasti eläytyen Kainuun maakuntalaulun. Kyllä siitä hyvin selvän sai.
Näsinselän ikävin muisto on Tamperelaisilla vuodelta 1929. Silloin noilla meidän risteilyseuduilla kaatui matkustaja-alus Kuru. Syvyyksiin vaipui 138 ihmistä. Se oli tragedia joka pysyy kaupunkilaisten mielessä edelleenkin. Tuolle tapahtumalle on pystytetty myös muistomerkki.
Meidän reissumme jatkui Valkeakoskelle hartaissa herrasmiesmäisissä tunnelmissa. Tappioita ei tullut, ei edes haavottuneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti