Kalapaikka on monella tarkoin varjeltu salaisuus. Varsinkin hyvä kalapaikka. Talvisaikaan pilkkimies suuntaa monesti tutuille ja saalista antaneille paikoille. Uskoen että kyllä se taaskin antaa.
Moni laittoi karttoihinsa merkin muistuttamaan oikeaa kohtaa. Navigaattorien avulla vesilläliikkumiseenkin sai tallennettua valmiita reittejä jotka sitten löysivät takuuvarmasti tallennettuun apajapaikkaan.
Lapinmies rakensi avukseen seitapatsaan jolta pyysi kalaonnea ja uhrasi sille pieniä uhrilahjoja taatakseen pyytöonnen.
Samalle paikalle Verkkosaaren karikkoon souteli uskollisesti Leevikin. Aamulla oli vene takuuvarmasti samalla paikalla. Syöttionki toi joskus karikosta komeita ahvenia. Paikka oli siis varma. Samoja paikkoja kolusi sitten myöhemmin innokas kalamies "Mökö-Matti" saalista sai hänkin.
Kuvan hauenpää oli ripustettu puuhun Särkelän rantaan Särkisalossa. Olisikohan kyseessä näytille asettaminen vai jokin muu rituaali. Särkisalo on kuitenkin tunnettua haukiseutua. Sieltä Valkeakoskilaisetkin ovat aika petoja saaneet. Ari Heleniuksen jättihauki oli muutama vuosi sitten täytettynä Vääksyssä kalastusmuseon seinällä. Komea oli sekin kala.
Menneitten aikojen persoona "Perskele Ani" joka Vanajalla souteli kalahommissa löysi aina kunnon kalapaikan. Olkoon siitä seuraava keskustelu.
Soutumies : Kenenpähän mahtaa olla tuo katiska ?
Ananias: Onko kaloja ?
Soutumies: On, kaloja on ja paljon.
Ananias: Kyllä se sitten on oma katiska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti