Kuva: Tampereen museot
Valkeakosken tehdasyhteisö sai tuta kansalaissodan katkeruuden varsin syvästi. Niin pahasti se uhrimäärältään paikkakuntaa koski. Sodan tuska riipaisi paikkakuntaa molempien osapuolien kohdalta. Punaisen osapuolen kokema kärsimys oli kuitenkin varsin laajaa. Valkeakoski oli tuon käydyn sodan yksi mustimpia paikkakuntia heti Varkauden jälkeen.
Paikallislehti Valkeakosken sanomat julkaisi pääsiäiseksi kaksiosaisen artikkelin paikkakunnan tapahtumista 1918. Ensin kerrottiin valkoisen osapuolen uhreista ja sitten punaisten kokemista laajoista veritöistä. Varsinkin tuo naisten osuus on mieliinpainuva kaikessa karuudessaan. Nuorten tyttöjen teloitukset Hauholla on asia jonka paikkakunta edelleenkin muistaa.
Tuolle Hauholle haudattujen tyttöjen muistopaikallehan ovat Valkeakoskelaiset työväenjärjestöt yhdessä AY-liikkeen kanssa järjestäneet vappuisin muistokäynnin. Koruton ketjuin varustettu hautakivi jonke vieressä on hiljentyminen tapahtunut. Koruton runo,puhe tai kuoron esittämä muistolaulu ovat lippujen kanssa olleet ainoat ohjelmanumerot tuolla paikalla.
Noita teloituksiahan edelsi punaisten naiskomppanian rohkea esiintyminen Alvettulan taisteluissa, he vetivät esimerkillään joukot sillan yli. Ankarien taistelujen jälkeen Hauholla ja Syrjäntakana, jää tuo tyttökomppania vangeiksi. Vappupäivänä 1.5.1918 tytöt ammutaan Hauholla ja haudataan.
Itse muistan kuinka pikkupoikana 1950-luvun puolivälissä käytiin poikien kanssa ns. Paviljonginmäen kupeessa olleella punaisten hautapaikalla. Se oli siellä sivussa ja jäi sitten myöhemmin Tietolan uuden koulun rakennuksen alle. Pikkupoikana haudalla käydessä oli siellä jäljellä vielä merkkejä hautapaikasta. Vainajat piti olla siirretty jo vuonna 1946 kirkkomaahan. Kaikkia ei kuitenkaan onnistuttu löytämään ja koulun rakennusvaiheessa löytyi vielä vuonna 1967 lisää vainajien luita. Lehden mukaan noita jälkeenpäin löytyneitä vainajia olisi ollut 10 - 11.
Jokaisella paikakunnalla on oma historiansa. Valkeakosken elämää nuo 1918 tapahtumat koskettivat hyvin syvältä. On ollut pitkä vaikenemisen jakso. Asioita on kuitenkin paikallisten historiantutkijoiden ja harrastajien toimesta pyritty dokumentoimaan. Se lienee terapiaa jonka avulla on paras siirtää nuo tapahtumat menneisyyden kirjoihin.
Kaipa me suomalaiset olemme oman läksymme oppineet. Kansakunnan jakautuminen ja nouseminen toisiaan vastaan on raskas ja vaikea tie. Se tie on yhtä tuskaa, ja sen muistot kantavat vuosisadan taakse, ainakin sinne.
2 kommenttia:
Niin se vaan on että sama kohtelu sodassa naisille ja miehille. Ei siinä voi tyttyyteen vedota jos pysyyn tarttuu, niin pyssyyn myös hukkuu.
Vaan onneksi noista surullisista ajoista on jo kauan, ja onneksi niinkin hyvin päättyi se veljien sota: Suomen vapauteen ja työläisväestön aseman selvään parlamentaariseen parantamiseen, sekä itsenäisen Suomen armeijan osaavan ytimen muovautumiseen. Jääkäreistä ja suojeluskuntalaisista nuoren valtion armeija sai korvaamattoman selkärangan, johon koko kansakunnan puolustus pystyi nojaamaan talvisodan epäreilujen pilvien kertyessä hieman myöhemmin isänmaamme itäiselle taivaalle.
Erikoista että tästä aiheesta ei mainittu sanaakaan kouluaikana.
Lähetä kommentti