Polkupyörä kanavassa.Valkeakoski on siitä merkillistä seutua että kalastajan koukkuun voi tarttua vaikka polkupyörä. Siima on oltava luja ja koukun vahva. Varmin pyöräapaja löytyy kanavan yli johtavien, kevyelle liikenteelle tarkoitettujen, siltojen alta.
Siellä ne auringonpaisteella houkuttelevasti välkkyvät. Pelastuslaitos niitä aina keväisin sitten sukeltaa ylös. Osa menee kiertoon uudelleen, osa romuksi. Onhan siinä palomiehillä puuhaa, ehkä menee harjoitusten piikkiin.
Tilanne on jatkunut samanlaisena vuosikausia. Onko joillekkin suurikin riemu niitä veteen paiskoa. Jonkinverran on oltava höyryä korvien välissä, että moinen rituaali tulee normaalisti mieleen. Luulevatko olevansa osallisena teräsmieskisassa.
Polkupyörä on kesäaikaan oivallinen kulkuväline. Peli on syytä lukita kunnolla. Aina on joku pahalainen lukitsematonta pyörää himoitsemassa. Pakettiautoon niitä joku nosteli telineistä, keskellä kirkasta päivää, muutama vuosi sitten. Markkinat siis vetivät, hankintahinta olematon, myyntihinta sitten puhtaana käteen. Kyllähän sellainen elinkeinonharrastus oman aikansa kannattaa. Kannattaa niin, kunnes virkavalta koputtaa pampulla etuoveen.
Nykyisin on polkupyörä jo niin arvokasta tavaraa, että suojaaminen kannattaa. Esimerkiksi tiedän tapauksia että kerrostaloissa niitä raahataan huoneistojen parvekkeille säilytykseen.On siis melkoinen ongelma tullut tuosta mainiosta kulkuvälineestä. Sellaiseksi on maailma mennyt.
Poliisilaitoksen keväthuutokaupan ehdottomia hittituotteita ovat jo vuosikausia olleet polkupyörät. Kummasti niitä aina myyntiin kertyy. Romujen joukossa on aina muutama oikea helmikin. Sieltä voi saada rehellisesti ostamalla nöyrän palvelijan. Tosinhan se hinta minkä siitä ostaja maksaa, menee suoraan valtion pohjattomaan kassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti