Lauantaisilla savottapäivillä jäi takaraivoon kuva noista "haitarisaappaista" tai meilläpäin niitä kutsutaan myöskin "jatsareiksi". No komeathan ne saappaat ovat, vahattuina ja puunattuina. Vanhan savotan kaupassa niitä oli hyllyllä pitkä rivi.
Hinta vain oli kovasti suolainen. En huomannut kenenkään niitä silloin ostavan.Itsekkään en edes ajatellut kaivaa lompakkoa taskusta. Olisi ollut taatusti pettymys laskentavaiheessa. Ennen ne olivat jätkälle jokapäiväiset työjalkineet.Ne olivat välttämättömyys.
Saappaat ja lapikkaat, ne kääntövartiset, kipparakärkiset ovat näyttävän näköiset. Niiden valmistaminen oli menneinä vuosina pitkälti käsityötä. Suutari tarvitsi palkkansa ja toimeentulonsa.
Nykyisin nuo ovat kaiketi lähinnä perinnetavaraa. Sopii yhteen perinteisen Koivistolaisen karvalakin kanssa. Lapikkaisiin sitten kiinni itseveistetty suksi, niin on siirrytty jo pitkälti yli 50 vuotta taaksepäin.
Materiaalit ovat vaihtuneet ja kehittyneet. Metsässäkin mylläävät monitoimikoneet. Surauttavat puun poikki,karsivat ja pätkivät. Ukot senkun ilmastoidussa lasikaapissa kuuntelevat sävelradiota ja vetelevät namikoita.
Kukaan ei kurki minkälaiset on ukon jalkineet. Mihinkä tekniikkaa vielä ihmiskunnan johdattaa. Sitten kun tekniikka hallitsee ihmistä, eikä ihminen enään hallitse tekniikkaa. Edessä on ankeat ajat.
Ainoa lohtu olisi silloin istua kiikkustuoliin, vetää lapikkaat jalkaan, ja polkea tahtia radiosta soivalle jätkänhumpalle. Radiokin pitäisi olla vanha putkiradio,omine oikkuineen, omine rahinoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti