Tuolla Pärnunmatkalla kiinnittyi huomio taivaalla kieppuvaan lentolaitteeseen. Liitovarjon valjaitten varassa olevalla pilotilla oli potkuri selässään. Ainakin se etäältä siltä vaikutti.
Onhan puitten yläpuolelle varmasti paremmat näköalat kuin katuja tallaavilla olioilla. Linnunsilmin sieltä maailmaa katsellaan.Äänetön ei tuo laite missään mielessä ollut, pörisi se. Lisävarusteeksi moinen pilotti varmaan tarvitsi korvatulpat.
Ihmisellä on aina ollut kaipuu katsella sillä tavalla maailmaa kuin lintu katsoo. Ylväästi, ja muita ylempää. Ikaros poltti siipensä ja moni ilmailun pioneeri katkoi luunsa unelmiaan toteuttaessaan.
Monella meni henki.Uudelleen ja nokka ruvella, on ihminen raivannut tiensä taivaalle.Ilmalaivojen kautta yhä teknisimpiin vehkeisiin.
Mannertenvälisten lentojen jälkeen otti ihmiskunta suunnan kohti muita planeettoja. Kuu oli sopivan matkan päässä. Kaikille ovat tuttuja nuo mustavalkoiset kuvat joissa ihmisolio pomppii hassusti kuun pinnalla. Vieläkin elää sitkeänä joillain epäilys noiden kuvien aitoudesta.Oli asia kuinka oli, kallista hommaa se on. Oli silloin ja on nyt.
Avaruustukikohdissa on ollut henkilöitä useita eripituisia jaksoja. Testausta ja valmistautumista se on johonkin tulevaan operaatioon. Mars planeettako on seuraava etappi. Vuosia se vie kaikkine esivalmisteluineen ja suunnitelmineen. Uteliaisuus vie vääjäämättä kuitenkin ihmiskuntaa eteenpäin.
Menköön syteen tai saveen sanotaan. Sitä samaa uteliaisuutta on hitunen tuossa taivaalla pörräävällä liitovarjolla matkaavassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti