Elokuvateatteri

Valkeakoski on ollut jo pari vuotta elokuvateatteritoiminnan kohdalta kulttuurikriisissä. Se remontti jonka piti kestää vain muutaman viikon, on kestänyt jo liki pari vuotta. Se ei ole hyvä asia. Ihmiset ovat seuranneet kummeksuen kotikutoista näytelmää. Mielenkiintoisia vivahteita on asia saanut. Kuvioon liittyy tosiasiassa laajempikin ympyrä.

Kotikulma on se työväentalon kupeeseen rakennettu asuinrakennus jonka vaiheista on väännetty mielenkintoista juttua kylän kahvipöydissä. Osa lienee tarua, osa totta. Tuon asian tiimoilta teki myös MOT jokin aika sitten ohjelman.

Kaikki liittyy kaikkeen. Osa henkilökysymyksiin ja politiikkaan. Osa henkilökemioihin ja muuhun takavuosien poliittiseen toimintakulttuuriin. Siis kulttuuriin joka oli voimissaan ennen Berliinin muurin kaatumisen.

Talkoovoimin tuota teatteria saneerataan ja "kuvainnollinen pöly" leijailee piippukylän yllä. Uurastavista talkoolaisista on edelleenkin pulaa ja teatterin avautuminen on "herran huomassa".

Kaikenlisäksi paikallislehti kertoo työmaalla viikonvaihteessa vierailleen varkaita, näiden mukaan oli lähtenyt joukko työkaluja. Se saattaa olla taas yksi lisäkanto kaskessa. Poliisitutkinta on sitten paikallaan tuollakin saralla. Sekin riesa vielä, taas kerran.

Talkootyötä vetävä toiminnanjohtaja kertoo riippuvan talkoolaisista avautuuko teatteri ensi pääsiäiseksi. Raskas on taakka pojilla kannettavana. Elokuvateatterinpitäjä suhtautuu asiaan kai realistisemmin. Hän ei lehden mukaan usko teatterin avautumiseen lähiaikoina, eikä ole mitenkään varautunut asiaan.

Kaikenkaikkiaan kunnianarvoisan työväenyhdistyksen ympärillä on pyörinyt mediamyllerrys. Suurelta osin vain paikallistasolla, mutta kuitenkin. Moni takavuosien aktivisti hämmentyen seuraa tilannetta ja kummeksuu asioitten nykyistä tilaa. Joku reittihän tuosta "kaaoksesta" on ulos löydyttävä.

On totisesti tovereilla, tiukat ja hankalat paikat. Toivoa vain sopii että kevät tuo valonpilkahduksen tuohonkin savottaan.