Koskikarasta on tullut paikallisten kiinnostuksen kohde. Sen lisäksi että aikoinaan keskustaan rakennettu liikekeskus sai symboolikseen tuon pienen valkorintaisen linnun.Paremmin se sopii piippukylään symbooliksi kuin paljon markkinoitu mansikka.
Siitä on tullut myös ulkoilijoiden mielenkiinnon kohde. Sen toimintojen seuraaminen virtaavan veden varressa on kulkijalle huvia. Se on myös halpaa ilonpitoa.Siinä ei tarvitse kukkaroon kurkkia, lisäksi saa raitista ilmaa.
Sointulasta kaupungille kulkee mainio ulkoilureitti Apian siltojen ja Kirjaslammen kautta. Monena vuonna on kulkijan katse kiinnittynyt pieneen mustaan lintuun, joka jäänreunalta aika ajoin mulauttaa itsensä veteen. Se on tuo koskikara, johonka kulkijat ovat kiintyneet.
Kun kulkiessa pysähtyy sillalle katselemaan Apian maisemaa, melkeinpä takuuvarmasti joku pysähtyy myös ja kyselee : "näkyykö koskikaraa ?" Sitä sitten joskus isommallakin porukalla on silmäilty ja päivitelty sen ajoittaista näkymättömyyttä.
Luontoluuppia lähteenä käyttäen, voin kertoa että tuo pieni lintu, voi sukeltaa jopa seitsemän metrin syvyyteen, etsiessään itselleen ruokaa. Ruokana ovat toukat,äyriäiset ja madot. Koskikaran silmää suojaa veden alla läpinäkyvä luomi joka toimii ikäänkuin uimalasina.
On se metka lintu. Suomessa pesivät koskikarat talvehtivat Venäjällä, ne linnut jotka talvehtivat Suomessa, pesivät Norjassa ja Ruotsissa. Koskikarat ovat uskollisia talvehtimispaikoilleen ja palaavat sinne vuosi vuoden jälkeen.
Myöskin ostoskeskus Koskikarassa on vaikutelma että vakituiset turinaporukat pesiytyvät samoihin pöytiin kahvittelemaan. Oikein "nuukat ryhmät" hakeutuvat pöytään josta on kupit jäänyt korjaamatta. Noiden kuppien nimeksi on sitten jo vakiintunut - "kulissikuppi"nimike.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti