Koiton aukio

Koiton aukiota ei pidä missään nimessä sotkea melkein kaimaansa Voiton aukioon. Paikka on saanut nimensä Ol. Koitosta joka ennen hyvään aikaan sijaitsi vieressä. Mennyt on Koitto, mutta aukio jäi.

Siitä on muodostunut kylän keskeinen paikka liikekeskus Koskikaran kupeeseen. Vapaat tai muuten toimettomat patsastelevat pienissä ryhmissä. Kesäisin aurinkoa on helppo ottaa aukiota ympäröivillä penkeillä ja samalla seurata elävää teatteria. Pääsylippuja ei kysellä, mitä nyt joku käy kysymässä avustusta nestetasapainon hoitoon.

Kesäisin solisee suihkulähde jonne jotkin pikkulapset kurkottelevat äitien keskustellessa keskenään Kotikadusta tai Salatuista elämistä. Nuoret sitten illan hämärässä ja vanhusten painuessa yöpuulle syöttävät lähteeseen fairypurkkeja jotta koko aukio on kuplivan vaahdon peitossa. Mansikkalogolla varustettu partio taas kerran yrittää selvittää sotkua meidän maksamilla veromarkoilla palkattuna.

Joulukuusi on sitten talvisin juntattuna lähteen viereiseen koloon ja antaa tunnelmaa lamppuineen yksinäisille kulkijoille. Kuuselle onkin nimeksi vakiintunut- "kulkurin kuusi." Kun kuusi jouluhumun jälkeen poistettiin, jäi siihen hetkeksi kanto jonka vuosirenkaita ukot kahvipöydistä lähtivät salavihkaa laskemaan ja sitten kinasivat tuon puun ikää. En tunnusta laskeneeni niitä, mutta 26 niitä oli. Joku hortonoomi kehui puuta Siperian pihdaksi. On niitä vielä muutama kaadettavaksi. Aikoinaan oli joku tontilleen istuttanut ja nyt on talo pois purettu.

Vaalien alla aukiolla likenne aina kasvaa. Ehdokkaita kulkee käsi pystyssä kuin paraatissa konsanaan. Olin vielä työelämässä viime eduskuntavaalien aikaan. Se oli yhtä juhlaa kun työmatka kulki tuon aukion poikki. Pari viikkoa sitä pysyi eväissä kun ohikulkiessa sai aina makkarapötkön tai kahvia ja pullaa. Jopa kulttuurinnälkä sai tyydytystä.

Mikko Alatalo rimputti kitaraa ja Aittoniemen "Suti" puhui leukavia ja välillä soitti huuliharppua. Kappale oli ihka outo, Säkkijärven polkaksi sitä joku väitti. Valkeakosken viimeinen periaatteellinen kommunisti J. Pesonen omassa teltassaan lorotti kahvia yhdestä vaivaisesta termarista. Sitten kun se tyhjeni ohjasi asiakkaat kohteliaasti naapurissa olevaan kristillisten telttaan ja kommentoi: "Olkaa hyvät, minä tarjoan." Sitten mietti hetken ja lisäsi: "No. yhteiskunta se tämänkin lystin maksaa."

Ei se Jouko tätä pahakseen pistä, koska Tiedonantaja nippu kainalossaan usein kehui ettei se "totuus pala tulessakaan" - On meinaan tosi juttu. Ei niillä lehdillä ainakaan saunan pesä syty.

Tulisi vain pian uudet vaalit, ruokakin on niin kallista.