Eilisen kalareissun innoittamana lähdin aamupäivällä kävellä talskimaan kohden kaupungin keskustaa. Tähtäimessä tietysti Koskikaran kahvipöydät ja ukot omine juttuineen. Ensimmäinen kuppi ja kalastus ei tätä porukkaa innostanut. Muistelivat mieluummin Kirjaslammen uimalaa ja tanssilavaa. Uimapromootioita ja sitä kun näkivät Spede Pasasen ja Blufbrothers yhtyeen esiintyneen uimalaan rakennetulla lavalla. Nostalgian kaiho noistakin puheista oli aistittavissa.
Kalajuttujen kerronnassa oli melkoinen mestari jo edesmennyt Eerolan Nipa. Klubi huulessa ja ilmeenkään värähtämättä kertoi juttujaan. Nuoret pojaat 60 luvulla Tervasaaressa niitä ihmettelivät.
Yksi jutuista alkoi siten että Nipa kehui ensin koskilaisten rehellisyyden vuolain sanoin. Rehellisyys ilmeni hänen mukaansa esimerkiksi siinä kun hän talvella unohti jäätuuransa pystyyn avannon reunaan ja sitten seuraavana talvena eksyessään samalle paikalle oli tuura siellä edelleen. Tosin kuulema avanto oli ehtinyt jäätyä umpeen.
Toinen juttu samalta Nipalta kertoi hirvittävästä hauesta jota hän tunnin verran väsytti talvella Vanajan selällä. Kun hauki väsähti niin Nipa totesi ettei se millään mahdu ylös avannosta. "Ei ollu pojat muuta konstia kuin uittaa se kala rantaan." Nipa totesi, ja lähti klubi huulessa omiin hommiinsa.
Melkeinpä samaan luokkaan lasken jutun jonka poika kertoi Alma-Atan reissulta. Olivat siellä viikon leirillä ja pelasivatkin kai muutaman jalkapallo-ottelun. No - tarina alkoi siten että Tupolevissa yksi pelaaja hukkasi nastahampaansa menomatkalla. Viikon päästä kun olivat paluulennolla joku huomasi jotain kiltävää koneen lattialla penkin vieressä. Siellä oli se viikko sitten kadonnut nastahammas. Juttu vaikuttaa niin uskomattomalta ja edelleenkin poika kirkkain silmin väittää sen olevan totta.
Hauska juttu, mutta voiko se olla totta ?
Kai se on vähtellen uskottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti