Pimeyden hetki

Tälläistä tää on...

27.12.2011 (kello noin 17,55) Televisiossa nauhalta tulossa dokumenttiohjelma Äänisen kierroksesta. Mielenkiinto virittynyt vastaanottavaiseksi, lisäksi sohvalla olijalla mahdottoman hyvä asento.

Pari kertaa valo vilahtelee lampuissa. Asettuu taas kunnon valoksi ja räps. Kaikki pimenee, valo katoaa lampuista, kuvaruudusta ja ääni kaiuttimista. Kierähdys sohvalta tanakkaan polviasentoon ja hapuilu pystyyn. Pimeys on täydellinen. Ei sisällä, ei ulkona. Ei pientäkään valoa missään.

Muutama hapuileva askel ja käsissä tuntuu tuttu pöytä. Taputtelua pitkin pintaa ja onhan se siinä. Pienen pieni taskulamppu avaa napinpainahduksella kirkkaan valokiilan. Se johdattelee tulitikkurasialle ja kynttlöiden luokse. Kohta valaisee himmeä kynttilöiden valo huoneet. Valoa on sen verran että kulkemaan pystyy.

Puen päälleni ja laitan otsalampun palamaan. Ulkona pimeää ja tuulenpuuskat taivuttelevat pihapuita. Muutama taskulamppua kantava ihminen näkyy liikkellä. Kiertelen hetken pihalla ja palaan takaisin sisälle.Paljain jaloin ja T- paidassa.

Kipristelen varpaita hetken aikaa ja pistän villasukat jalkaani. Helpottaa. Nyt on hyvä hetki keittää kahvit. Vettä hanasta kannuun ja keittimeen. Naps vaan. Naps toisen kerran. Ei vain merkkivalo syty. Ei kai se syty kun on sähköt poikki.

Pieni valikoima kirosanoja ja taskulampun valossa jääkaapista kinkkua, juustoa ja rosollia pöydälle. Kauanko saa sähköt olla pois ennenkuin pilaantuvat, mokomat elintarpeet. Taidan palata takaisin suolatiinun aikakauteen.

Kynttilän valossa kylmää kinkkua ja rosollia. Ulkona ulvoo tuuli ja sisällä on vielä lämmintä.

Ei tämä niin vaikeaa ole. Vaikeampaa on niillä sadoilla miehillä jotka pimeässä yössä raivaavat kaatuneita puita linjoilta. Sahaavat ja siirtelevät oksia ja runkoja pois raiteilta ja maanteiltä.

Luonto opettaa ihmiset kunnioittamaan noita voimia. Se on taas kerran koettu asia.