Kulttuurivaihtoa

Turku, merimuseon edusta Aurajoen varressa.

Sateen rapistessa tuulilasiin junnaa auto kohden EU: kulttuuripääkaupunkia, Turkua. Sateen pieksentä helpottaa kun keula ylittää Aurajoen ja parkkipaikka löytyy varsin läheltä jokivartta.

Telttarivistöt joen kummallakin puolen vetävät hiljalleen puoleensa hitaasti vaeltavaa ihmisjoukkoa. On menossa silakkamarkkinat. Annospaloja tarjoillaan tikun nokassa, leipää, muikkua, silakkaa ja juustoja. Ei se englantilainen juusto hassummalta maistu, niin, eikä hollantilainenkaan.

Kun rauhallisena kuljeskelin Aurajoen vartta ja tarkastelin uuden myllysillan rakenteita kuulin uutisen Valkeakoskeltakin. lauantaina oli jalkapallopelissä ollut mukana Turkulainen faniporukka joka hölmöili itselleen poliisisaattueen Urjalaan asti. Osa porukkaa vahvisti "kulttuurinälkäänsä" katsellen Tampereen putkan seiniä.

Kulttuuripääkaupunki tuskin kaipaa moisia "urheiluhäiriköitä" oman asemansa vahvistamiseksi. Voisihan sitä toki nimittää pallokentällä suoritetuksi "pöllöperformanssiksi".

Turussa piti tietenkin ajaa förillä edestakaisin joen yli ja merimuseolla käydä katselemassa nenä lasiruudussa kiinni sinne museoitua Dafne purjealusta. Kyllä Turuus näkemistä riittää muutamaan reissuun. On teatteria, museoita ja vanhaa historiaa. Aluksia joen varressa ja uusi silta "melkein romahtaneen" paikalla.

Siispä, kesällä uudelleen paremmalla ajalla.

Sitten lopuks Turkulaisvitsi, ikäänkuin kevennykseksi:

"Turun sporassa oli täyttä. Vanha setä tarjosi polveltaan paikkaa nuorelle neidolle ja sanoi olevansa jo turvallisen vanha. Vaunu nytkytteli kohti satamaa ja pysähteli välillä sukkelasti. Setä sanoi: jos neiti kuiteski nousis pois polvelt, ku mää en olkaa niin vanha, ku mää aluks luulin."

Uutisia riittää

Avilonin piippu ei höyryä vieläkään. (21.10.2011)

Tälle päivälle on uutistarjontaa ollut varsin runsaasti. Paikallinen uutinen ensiksi. Valkeakosken sanomat kertoo nettisivullaan Avilonin toimitusjohtajan vaihtuvan.

Jotain kai oli odotettavissakin, sillä paikkakunnalla on ilmiselvästi usko horjumassa nopeaan käynnistymiseen nähden. Firma seisoo, jätkät kävelee ja taustalla käy neuvottelut yrityksen jatkokohtalosta.

Kreikkapaketti kuplii ja hallituskin myöntelee että kaikkea korkokustannusta ei ole oikein osattu arvioida, sen paremmin kuin esittääkkään kansalle.

Eilispäivän uutiset valtasi tieto Välimeren toiselta rannalta.

Libyan kansaa 40 vuotta hallinnut johtaja Kaddafi kaivettiin esiin viemäriputkesta. Jälkikahinassa sitten jotain tapahtui ja Muammar Kaddafi menetti henkensä. Oikeudenmukaisuusperiaate olisi kyllä suonut että kiinnisaatu olisi toimitettu oikeuden eteen tuomittavaksi.

Suomessa metalliväki on aloittanut työtaistelun ja lakkovahtien käsivarsinauhoja on jaettu eri työpaikkojen valvomiseksi. Ilmassa on sähköistymisen merkkejä. Tähänkö sitten on tultu.

Takavuosien hirvittävät yritysjohdon palkkiot ja systeemit jossa rahaa lapioitiin sumeilematta muutenkin hyväosaisten laareihin. Varmaankin se ärsyttää ihmisiä vielä pitkään.

Ne, lattiatason puurtajat jotka itseasiassa ovat ratkaisevimmassa asemassa tuloksen synnyssä, saavat sitten pyytäessään omaa varsin vaatimatonta osuuttaan, lokaa silmilleen. Aivan syyttä.

Eurooppa saattaa olla liukumassa talousongelmiensa kanssa mäkeen, alamäkeen, josta ilman nopeita ja selkeitä päätöksiä ei selvitä. "Brysselin koneisto" ei nyt selviä tästä koitoksesta hymyilemällä ja jakamalla toisilleen poskisuudelmia.

Presidentti Obama sai kertoa maailman medialle ainoan hyvän uutisen. Irakin sotareissu alkaa olla finaalissa. Joukot kotiutetaan tämän vuoden loppuun mennessä. Se tarkoittanee että lastaus on jo aloitettu.

Mihinkähän noita joukkoja seuraavalla kerralla tarvitaan? Toivottavasti saavat olla kotimantereella mahdollisimman pitkään.

Sotavankileirikeskustelu

Sotavangin rakentama krokodiili lelu.

Venäläisten sotavankien askartelutöitä. Olkikoristeinen korulipas.

Kun televisiohjelma jäämarssi esitettiin aiheutti se monenkaltaista pohdintaa. Tosiasiathan pohjautuvat sotavankileiri 11 tapahtumiin Valkeakoskella 1941 - 1942. Sotavangit tekivät myös jonkinlaisia puhdetöitä. Tästä kerrottiin myös juuri nähdyssä dokumentissa.

Noilla puhdetöillä saivat joissain tapauksessa vangit pientä helpotusta nälkään tai tupakantuskaan. Sallittua ei kai moinen kauppa ollut mutta sitä kuitenkin tapahtui.Koska maassa oli sotavankeja niinkin suuri määrä voi olettaa että tälläisia askartelutuotteita on vielä paljon kaappien kätköissä.

Ylläolevat esineet ovat tallennettu sotaleirillä vartijana toimineen henkilön jäämistöstä. Henkilöt poistuvat, tarinat ja esineet jäävät jäljelle. Niin se vain menee.

Ote eräästä kertomuksesta. Tekijä tuntematon.

Kerran sain sotavangilta lahjan ilman mitään vastiketta. Ehkä hän halusi vain ilahduttaa minua. Menin katselemaan, kun hän työskenteli pellolla. Hän kaivoi ojaa lapiolla. Hän pysähtyi ja otti povestaan pikku esineen ja antoi sen minulle ystävällisesti hymyillen. Se oli noin 30 sentin pituinen leikkikalu, käärme. Se oli valmistettu niin, että selkärankana oli kapea kangasnauha. Sen kahden puolen hän oli liimannut vastakkain pikkuisia puun kappaleita, joiden väliin jäi sauma. Niitä yhdisti luurankona kangasnauha. Kun otti kiinni keskeltä käärmettä kahdella sormella ja heilutti, se heilutti päätään ja kapeata suippoa pyrstöään. Sen suu oli hiukan auki, sen kita oli punainen. Muuten se oli musta: ilmeisesti kyy.

Ylläoleva kertomus kuvannee hyvin juuri tuonkaltaista lelua.