Helteistä arkipäivään.

Pieni osa kesän sadosta.

En olisi uskonut keväällä, kun ostin neljä avomaankurkuntainta torilta, mikä olisi tulos. Se oli mainio.

Kun maanviljelijät (siis oikeat) oikein kuorossa valittavat miten huono sato milloinkin tulee,- se kummastuttaa. Niillä kun on nuo tukiaiset ja kaikki. Traktorit, pelit ja vehkeet.

Eräskin mies sanoi,pölisevää, pellolla jurruttavaa traktoria katsellessaan: "No, kelpaa sitä ajella,meidän maksamilla vehkeillä!"

Nyt on sitten laitettuna monta tölkillistä siivutettuja kurkkuja mausteliemessä kylmiössä. Kelpaa niitä talven mittaan heitellä leivän lisukkeeksi. Hyviä ne on, varsinkin valkosipulia joukkoon paloiteltuna.

Oma viehätyksensä tuolla touhulla kuitenkin on. Ei sitä taloudellisten seikkojen vuoksi kukaan varmaan tee. Halvalla niitä kurkkuja saa tänäpäivänä kaupastakin. Onhan kuitenkin se varmuus mitä purkki sisältää.

Mutta asiasta toiseen...

Nyt eletään tuon Avilon tehtaan syntymisen kulminaatiopistettä. Takuita ollaan kaupungilta haeskelemassa ja sitä päätöstä kuntalaisetkin tarkkoina seuraavat.

Voiko kaupunki yleensä sellaiset antaa ? Onko se tarpeellistä yleensäkkään jos rahoitus on kunnossa ? Miksi yritys sellaisia kunnalta hakee ? Kysymyksiä,kysymyksiä ja taas uusia kysymyksiä.

Jos kerran on varmat markkinat, työntekijöiden värväys menossa ja omistajataho itse uskoo tuotteeseensa. Mikä sitten on jarruna ? Ei kai siinä takuumiehiä kunnalta tarvita? Riskinsä se on kaikessa yritystoiminnassa.

Hyvääkin tässä hellekesässä oli...

Plussalle on tältä kesältä merkattava tuo Apian kesäteatterin hyvin sujunut avaus. Toivoa se herättää siitä että jatkoa on tulossa ja kaupunki saa uuden matkailuvaltin. Niitä ei koskaan ole liikaa.

Jäähdytystä

Mallasselän railo 2003

Kun nyt on saatu kipristellä helteissä ja suoritettu kilpailua rastaiden kanssa siitä kenelle marjat pensaissa kuuluvat.

Kun linnut ovat ottaneet omansa, on niitä kuitenkin ihmisillekin jokusia jäänyt. Kilpajuoksua se on alati luonnon kanssa.

Vaikka järvivesi on nytkin 22 asteista, saa se (todennäköisesti) reilun kolmen kuukauden päästä päälleen jäisen kalvon joka vahvistuttuaan taas kantaa kalamiestä.

Rivakasti potkien kelkka siirtyy ottipaikoille ja alkaa talvikalastuksen ihanuus.

Uskokaa vaan !

Ei näitä helteitä ikuisesti riitä. Kalenterissa sivut vaihtuvat omaan tahtiinsa ja luonto elää oman aikataulunsa mukaan. Jokunen viikko menee niin syyspuuskat riipivät jo äksyinä kellastuneita lehtiä puista. Sortsit vaihtuvat pitkälahkeisiin ja pipokin kaivetaan esiin komeron kätköistä.

Olkoon tämä lohdutukseksi kaikille helteiden keskellä kipristeleville.

Mikä vekotin - osa 1

Kiihtelyksen museo 2010

Takavuosina tuli televisiosta sarja, jonka nimi oli muistaakseni valehtelijoiden klubi.

Kyseessä ei tietenkään ollut mikään eduskuntaan viittaava ryhmä, vaikka saattaa siltä vaikuttaa.

Kyseessä oli hupiohjelma jossa ainakin Helge Herala esiintyi ansiokkaasti. Tarkoitus oli ohjelmassa esitellä joku esine ja antaa sille sitten luonnollinen selitys, sekä esitellä mikä oli sen

käyttötarkoitus.

Tämä esine löytyi eräästä maaseutumuseosta ja hetkinen kesti ennenkuin sen käyttötarkoitus avautui.

Siis, mikähän se mahtaa olla ?

Jos väitän sen olevan lypsyjakkara, voi joku olla hiukan eri mieltä. Nykynuoriso saattaa naureskella moiselle vehkeelle. Oman tehtävänsä se kuitenkin on aikoinaan tehnyt.

Oikean vastauksen keksinyt saa runsaat abloodit ja ylenpalttisesti mainetta ja kunniaa.

Vastausaikaa on runsaasti jäljellä.

Elä hyppee vetteen !

Kiihtelysvaaran kirkonmäki 6.8.2010

Myrskypuuskat ovat rasittaneet myöskin Kiihtelyksen harjannetta. Suuri koivu keikahti kirkkomaan aidan vierestä suoraan sankarihautojen päälle. Suurempia vaurioita ei ilmeisestikään syntynyt. Varsin nopeasti puut raivattiin ja paloiteltiin.

Opastaulu Koskenniskan myllyllä 2010

Viikon loppupuoli muljahti taas rattaiden päällä itäisessä Suomessa. Ilmat olivat suotuisat, jos ei tee liian suurta numeroa jokusesta ukkosen jylinästä ja yhdestä savupäivästä itärajalla. Vesi oli uimakelpoista lammissa ja hyttyset melkeinpä kadonneet.

Marjakoppaa ei kannattanut mukanaan kantaa ja vaikealta se näyttää sielläpäin olevan sienienkin kanssa. Kunnon sateet saattavat vielä tilanteen pelastaa.

Koskenniskan myllykahviokin näytti olevan jo kiinni. Vähissä ovat turistit itärajalla.

Silmiin pistii hauskan oloinen, murteella kirjoitettu opastetaulu uimapaikalle. Valitettavan usein uimarannoilla vain vahinkoja sattuu. Oli sitten opastaulu tai ei.

Lumoava lumme

Tallinnan kasvipuutarhan lumme 2010

Tallinnan useitten reissujen aikana on jäänyt poikkeamatta kasvitieteelliseen puutarhaan. Nyt se virhe on korjattu. Pirita joen varressa sijaitseva puutarha kannattaa kesäpäivänä kuljeskella lävitse.

Tuo puutarha sijaitsee melkein Tallinnan kuulun televisiotornin kupeessa. Kuvia sai otettua monesta eri kasvista mutta jälleen kerran lumme lumosi. Puutarhassa on myös melkoinen joukko erilaisia ruusuja omana osastonaan.

Pääsylippu alueelle oli varsin edullinen, varsinkin eläkeläisalennuksella. Sen omatoimisesti lippukassa meille tarjosi, eikä edes korttia viitsinyt ryppynaamaisilta kysellä.

Viru-keskuksen linjautohallista lähtee sinne bussi ja pysäkki on Kloostrimetsa. Pysäkiltä on kävelyä noin 300 metriä ja sitten oikealle kääntyen löytyy puisto. Televisiotorni on hyvä maamerkki.

Lasirakenteisen ns. Palmutalon yhteydessä on myöskin kahvila ja WC tilat.

Linkki: Botaanikaaed