Juhannusta tavalliseen tapaan.

Todennäköinen juhannussää 2010

Siltä se taas näyttää. Pilviseltä, sateiselta ja niin tutunoloiselta juhannussäältä. Taivaalla harmaita pilvenlonkia. Järvenpinta ropisee sadepisaroista ja tiet alkavat autioitua. Ihmiset pakenevat rannoille ja luonnonhelmaan.

Uutiset alkavat kertomaan hukkuneiden määrää, se on yksi keskikesän juhlan sivuoireita. Jokavuotinen ilmiö, saattaa sää pelastaa muutaman hengen. Toivottavasti sitten niin tapahtuu.

Tanssilavoilla soi kaihoisa tango ja ulkotiloissa kiertää kirkaskylkinen pullo miesporukassa. Niin, ainakin takavuosina niin tapahtui. Onkohan tilanne siitä miksikään muuttunut ?

Sadetakit päällä istuskellaan käryävän nuotion ääressä. Kepissä on osuuskaupan kylmäkaapista hankittu makkaranpätkä ja tietenkin sinappituubi odottelee vieressä omaa tehtäväänsä makunautinnon korostajana.

Siniristilippu saa olla läpi yön tangossa ja seurata aamun kirkastumista. Sellaista perinteistä juhlaa keskellä lyhyttä kesää.

Korven kutsu

Vielä löytyy tienvarresta kukkaketoja.

Erämaan rauhaa itärajalla.

Kyyn lepopaikka erämaassa.

Itäinen Suomi veti kesäreissuun ja mikäpä siinä on kulkiessa hyttysten joukossa. Sekaan mahtui kyllä jykevämpääkin tavaraa ihasteltavaksi. Sateen seassa oli kuljettava muutama päivä, toki sitten kirkastui.

Kesäisten ilmojen vaihtelu on itseasiassa piristävää. Pitkään jatkuva helle tai vesisade alkaa ennenpitkää nyppimään. Eihän ihminen ilmoille mitään voi, niin uskon, sanoivat luontofundamentalistit mitä hyvänsä.

Pitkässä juoksussa luontoo vetää aina pisimmän korren. Ihmisen käteen jää sitten mitä jää.

Autossa ajellessa tietenkin säilyi kuivana, eikä itikatkaan päässeet aivan liki. Möhkön mantassa oli raparperipiirakka maukasta ja Petkeljärven luontokeskuksessa meni kesken lounastamisen sähköt. Oliko vanha kelo kaatunut linjojen päälle, siltä se vaikutti.

Valkeakoskella jatkui näemmä perinteinen juhannustunnelman lataus. Ainakin kaksi kulkijaa näytti taluttavan kaupungin lävitse tullessa polkupyörää konttausasennossa. Mikäs siinä ! Keskikesän suuri juhla on jo ovella.

Sitten alkanee väistämättä syksyn verkkainen odottelu.

Ikämiehen kulkupeli.

Mikä saa ihmisen hurahtamaan skootteriin. Sehän on laulunsanojen mukaan lälläripyörä. Niinhän asia voi hyvinkin olla, tuskin sitä kannattaa sen pitempään pohtia.

Itselleni se täyttää sen tarpeen joka sen hankintaan on ajanut. Pientä nostalgista vapaudenkaipuuta kai. Eläkeläiselle aivan joutuisa peli.

Ei ole oikeastaan pysäköintiongelmaa, aina sen saa jonnekin sijoitettua. Potankin oppii ottamaan päästä pienen harjoittelun jälkeen niin ettei silmälaseista sangat irtoile.

Tavaratila takapuolen alla on tosi pieni, ei kannata tehdä kovin suuria ostoksia. Säästyy samalla rahaa. Polttoainetta vehje puraisee yllättävän vähän. Vitosen seteli on hyvä raha tankatessa.

Nopeutta saa senverran aikaiseksi, (rekisteröity moottoripyöräksi) että pystyy kaupunkiliikenteessä ajamaan muun liikenteen tahdissa. Maantiellä kun oikein puristaa voi körötellä jopa 80 km/tunnissa. Siis jos kantti kestää moisen kyydin.

En ole ikipäivinä ennen omistanut kaksipyöräistä moottorikäyttöistä härveliä. Mopedistakin on kokemukset varsin vähäiset. Innostus skootteriin kai syntyi 15 vuotta takaperin tapahtuneella Corfun lomalla.

Tuo Kreikan saari ajettiin silloin ristiin rastiin vuokraskootterilla, kierrettiin pienet uimarannat ja noustiin ylös Mount Pantekratorille ihailemaan maisemia. Silloin se kai kolahti.

Skootterikanta on lisääntynyt suomessakin. Nuoret tytöt sen ovat omaksuneet hyvin kulkuvälineekseen. Kai se sitten into katoaa kun tulevat ajokortti-ikään.

Noihin vanhojen ukkojen pyöriin liittyy aina monenlaista tarinaa. Totta ja tarua. Todenpuoleen kääntyy se , kun koskilainen sai mopon takavuosina 60 vuotislahjaksi. No, olohuoneeseenhan se piti raijata. Hetkisen ihasteltuaan potkaisi mies sitten mopon käymään. Helposti käynnistyi, mutta mistä sen sammuttaisi.

Oli ollut pirtti savua täynnä kun liikkeestä oli saatu hälytettyä apuvoimia.

Oman skootterin olen pitänyt tuosta syystä visusti ulkona räystään alla. Hyvin se siellä toimeen tulee.