Kaksi runkoa vanhuuden levossa
Kärsänlahden proomuAika tekee tehtävänsä ja luonto hoitaa ongelmansa ajan kanssa. Kärsänlahden reunalla on 50 - luvulta lähtien maannut ja maatunut useampi puutavaran kuljetuksessa ollut proomu. Sinne ne ovat kaikessa hiljaisuudessa unohtuneet, kunnes viimeinenkin rautaosa on hajonnut.
Noiden puuproomujen omistaja, olisi aikoinaan ollut velvollinen hoitamaan ne pois ja hajoitettavaksi, nyt se velvollisuus on jäänyt ajan hampaalle. Tällä hetkellä niistä ei paljoakaan ole näkyvissä. Se mikä mahdollisesti löytyy, sijaitsee vedenpinnan alapuolella.
Oheiset kuvat olen ottanut jäällä kävellessäni viime vuosituhannen loppupuolella. Maatkoon minun puolestani rauhassa. Ei kai niistä sen kummempaa ympäristövaaraa ole aiemminkaan muodostunut. Jäähän kuitenkin jäljelle joku muisto noista proomuista.
Montakohan niitä on kaikkiaan tuohon paikkaan hautautunut ? Ainakin kolme tai neljä niitä silloin oman havaintoni mukaan löysin. Enempikin saattoi olla, kuka muistaa tai tietää ? Liittyvätkö ne jotenkin Lumikorvessa aikoinaan toimineeseen puutavaraliikkeeseen.
14 kommenttia:
mitä mitääh eikös nää ollutkaan vanhoja viikinki laivoja?
ei ole varmaa tietoo mutta kirkkoveneistä aikanaan on puhuttu...
Näin on...
Pikkupojille puhuttiin kaikkea muutakin ja täydestä meni. :D
Nuo proomut olivat Sointulan pikkupojille kummastelun aihe,kuten oli Sulanterin Kustaan myllykin lahden pohjukassa,
kuka pentele unohti tapin pois?
Säteri valmisti itse alkuaikoina tarvitsemansa rikkihiilen. Prosessissa tarvittavat koivuhalot tuotiin Ulvajanlahdelle proomuilla. Hinaajina oli ainakin Vihavuosi ja Säteri 1. Kun tehdas sitten alkoi ostaa rikkihiilen valmiina, niin proomut jäivät tarpeettomiksi. Tämä on yksi mahdollinen alkuperä niille Kärsän proomuille.
Näin on. Vihvuosi laivassa olin ainakin Wilho Viljanen ja Säterissä
Aleksi Virtanen ja Helmer Nyström. Suku antanee lisätietoja tarvittaessa.
Muuten Ari Siren / UPM on melkoinen historiiikki-atleetti ja Topi Nordberigin,
joka asuua Ukkosenniemessä. Kysyhän heiltä!
Proomut ovat olleet paikallaan kaiketi jo 50-luvulta asti. Rikkihiilen valmistus Säterillä käsittääkseni jatkui ainakin 70-luvulle asti.
Uittoyhtiön huvipurren nimi oli Pekka ja sitä käytti tarkastusmatkoillaan yhtiön toimitusjohtaja Erkki Virkki. Hän asui perheineen mainitussa talossa Urheilukaunpuoleisessa päässä, toisessa päässä asui Pölkkysen perhe. Isän nimeä en muista, mutta oli muistaakseni uittomestari.
Pekka oli muistaakseni peräisin Suomenlahdelta.
Ei Virkki Pekkaa ostanut, se katosi muille vesille.Sen sijaan hän osti hinaaja Ukon, joka oli ensimmäisessä maailmansodassa seilannut Saimaalla tsaarin laivaston miina-aluksena. Nykyisin Ukko kelluskelee Isonsillan alapuolella ja nimi on Jenni. Pölkkysen etunimi taisi olla Kalle, ja oikeampi titteli uittopäällikkö.
Asian voi tosiaan tarkistaa Ossilta, jonka voi päivittäin kävelylenkillä bongata, nuorempi poika Simo ei ole paikkakunnalla.
- Pekalla seilannut-
Oikea titteli uittotyönjohtaja, Kalle etunimeltään tosiaankin.
- Vilho -
Varmana tietona kerrotaan: Kesolan puutavaraliikkeen proomuja. Nillä kuljetettiin Kostian sahalta tavaraa puutavaraliikkeeseen.
Kesolan ne oli,mutta myi jollekin romuliikkeelle.Sen olisi pitänyt siivota pois.
Moi.
Olen Tapani Wirman Vantaalta. Minulla oli kunnia seilata Erkki Virkin omistamalla Ukko-nimisellä rautaveneellä 60-luvulla. Erkki Virkki oli isäni Matin eno.
Pääsin jopa ohjaamaan sitä vaikka en ollut kymmentä vuotta vanhempi.
Olisi mukava käydä katsomassa " Ukkoa" ,jonka nimi näkyy vaihtuneen ajan saatossa.
Onkohan se vielä jäljellä siellä Valkeakoskella ?
Muutenkin kiinnostaisi tietää, onko samaa Virkin sukua edelleen Valkeakoskella.
Terveisin
Tapsa W.
Lähetä kommentti