Valkeakosken ilmailutoiminta

Lennokkikerho Valkeakoskella 1930 luvulla.

Clikkaa kuvaa - saat sen suuremmaksi.


Valkeakoskelainen vanhempi ilmailunharrastaja ihmetteli, hiukan surumielisenä sitä,- miksi nykynuoria ei ilmailu harrastuksena kiinnosta. Olisiko syynä se että virikkeitä on nykyisin tarjolla niin runsaasti.

Tosiaankin, miksi ei ? Lotilanjärvelle aurataan talvella kiitotie, vähän sillä kuitenkaan liikettä näkyy. Ilmailukerhon vajakin katto notkollaan odottaa ilmeisesti purkutuomiota. Rispaantunut tuulipussikin oli mytyssä tangon ympärillä.

Imailukerhon rakentama vanha Harakka on vaijereiden varassa Pirkkalan lentoaseman sisätiloissa. Taakse on jäänyt senkin ilmapomput.

Vintturin kiskomana Lotilan jäältä taivaalle ja pieni kierros ja takaisin, avotilassa istui pilotti lasit silmillä. Se oli sitä aikaa.

Puhutaan aina vanhoista hyvistä ajoista. Ihmisillä oli tarmoa harrastaa ja kummasti sitä löytyi aikaakin. Tosiasia on se että yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan. Vetovastuu on se jota nykyisin kartetaan.

Sosiaalinen toiminta on siirtynyt nettiin. Kaikenmaailman Facebookit on päivän sana.

Ilmaankin pääsee virtuaalisesti vaikka Airbussin puikkoihin. Hälläväliä vaikka menisi kone pöpelikköönkin.Lennon voi aina aloittaa alusta.

Toisin on todellisessa elämässä.

Kone on kuitenkin tämäkin ja aito vieläpä. Kevätauringon noustessa korkeammalle saattaa se Lotilanjärvellekin taas ilmaantua.