Taakse nyt jäi suuri saari
Saarenmaaksi mainittihin.
Kuresaar se mahtikylä,
Muhu vain on pikkusaari,
pengertieltä sinne reitti.
Kanavassa aneli sorsa,
pullaa kaipasi otukset,
Piispanlinna, vahvat muurit.
Seinät silkasta kivestä.
Naakka lintu, musta takki,
perhe oksalla mukana.
Puiden latvassa ne melusi,
siipisulat pörröllänsä.
Tuulimylly, nyt kapakka,
juhlava se vanha paikka.
Kivet vaisuna könötti,
vaan rahvas remuta taisi.
Lasista olut otettu,
pikarista voimajuoma.
Silakkaa on leivän päällä,
murot ne rinnalle varisi.
Huikopala auttaa aina,
olvin vaahto suussa uipi,
vahvasti sima kihisi,
otsan alla helkky tiuku.
Raukeana aalto nousi,
ei vaahtoa ratsun lailla.
majakassa vilkkusilmä,
uusi tuikku yön sylissä.
Taivaan tähtien kaveri
loisti tuo kiven nokassa.
Kopsu ei vene kivelle,
pääsi paatti pälkähästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti