Saatteeksi:
Viime talvi vei
syvyyksiin liian monta...
******
Ei pidä liikaa
rakastaa järven selkää,
ei raukka liene
ken harkiten pelkää.
******
Jääkenttien kutsu
Valkoinen tasainen pinta,
horisonttiin katoavat jalanjäljet.
Siellä avannonreunalla syvyys,
pohjalla hiljainen rauha.
Pintaan nouseva kuplavana,
useita kuplia,
vain muutama,
ei enään yhtään.
Kun ilta saapuu,
hämärä peittää maan.
Sulan avannon yllä
vilahtaa vain kerran,
yksinäisen variksen varjo.
3 kommenttia:
Runoratsu rallattelee täälläkin. Se on oikein.
Jep !
Eilen Opiston kirjoittajaryhmän pikkujoulu.
Tunnin ävelylenkin jälkeen aamusella alkoi irtoamaan.
Siis.
ävelylenkki = kävelylenkki.
Lähetä kommentti