Isänpäivä on taas kerran ohi. Saisi niitä olla useamminkin.
Lastenlapset sanoivat hyvissä ajoissa tulevansa käymään. Olivat hiukan ihmeissään kun kysyin että yletyttekö painamaan nenänpäällä ovikelloa.
- Miksi nenänpäällä kysyivät ihmeissään.
- Tietenkin siksi kun teillä on kumminkin kädet täynnä lahjoja, vastasin minä.
- Kikatusta jatkui varsin pitkään.
Lastenlasten tekemät kortit olivat tietenkin se paras anti. Kauan niitä on väkerretty sormet liimassa. Olen niitä jo kerännyt piironginlaatikkoon ison kasan.
Emäntä oli tehnyt ison kattilallisen broilerkeittoa sulatejuustolla höystettynä. Kaikille se näytti hyvin maistuvan.
Kahvit ja kakkua tietenkin. Siitä jäi nyt vielä puolet jäljelle. Isokakku se oli tietenkin.Meillä ei pikkukakkuja leivota.
Pojat toivat kirjekuoren jossa oli raaputettavia arpoja. Heti kun väki oli poistunut aloimme emännän kanssa niitä raapimaan.
Toisesta tuli 4,50 euroa ja toisesta kokonainen kymppi.Eiköhän niillä "kahvikerhossa" pari päivää selviä.
Sukat on vielä jalkaan sovittamatta, nyt niissä oli Bart Simpsonin kuva. Luulen että ne viivähtävät jonkin aikaa laatikossa, siellä on edellisvuotiset Aku Ankka sukat.
Sitä enemmän mitä tenavat alkavat aikuistua, tuntee itsensä tulevan uudelleen lapseksi. Taitaa olla hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti