Yksinäinen

Kyhmyjoutsen Sointulassa.

Kevät on tullut ainakin muutamaksi päiväksi. Aurinko paistaa ja linnut ovat jo omissa touhuissaan.

Rannat alkavat hiljalleen täyttyä veneenkunnostajista ja heidän uutterista neuvojistaan. Terva tuoksuu ja kohta on aika heittää katiska veteen.

Kanavan seudun kulkijoilla on ollut seurattavanaan myös pitempään nuo joutsenet. Pari, viimekesän poikasineen, ja sitten erillään pysyvä yksinäinen. Se kulkee omissa oloissaan ja odottelee vielä sen oikean löytymistä.

Tuo yksinäinen kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on oppinut kävellen ylittämään kapean jääkannaksen ja noutamaan tarjotun leipäpalan laiturin päästä.

Sula-alueen laajetessa ja rantojen vapautuessa jäästä, on varsinaisen luonnonravinnon hankkiminenkin helpompaa.

Kyhmyjoutsenen punertava nokka ja siihen kuuluva musta kyhmy ovat hyviä ulkoisia tuntomerkkejä. Lisäksi kyhmyjoutsenen kaula on yleisesti niin sanotulla S- mutkalla.

Tuonkin nuoren linnun yksinäisyys varmaankin loppuu muutaman vuoden jälkeen. Pariutumisen jälkeen, se säilyttää pariuskollisuutensa yleensä hamaan loppuun asti.

Usein ne ovat uskollisia myös pesintäpaikalleen. Joten samoja joutsenpareja voi seurata vuodesta toiseen.