Muutamia kertoja vuodessa kääntyy auton nokka kohden rajakyliä Pohjois-Karjalassa. Kierrän tasapuolisesti tutustumassa kirkkoihin ja viinitiloihin. Kirkkoja on vielä huomattavasti enemmän oman arvioni mukaan.
Lähellä tien risteystä, jossa Hammaslahteen ja Kiihtelysvaaraan menevä tie, ylittää Joensuun tien, on ollut jo useampia vuosia tsasouna ja sitä ympäröivällä niityllä tepastelee mammutti.Tuota kadonnutta eläintä se ainakin muistuttaa. Hyvin on tehty tuo tilataide.
En ole muutamaan vuoteen tuon tien kautta kulkenut, joten en tiedä vieläkö päivystää tuo mainio otus seuraamassa ohikulkevia kulkijoita. Saattaa olla että se ikääntyy siinä ja hapertuu hiljalleen paikalleen. Vihdoin katoaa kuin aito esikuvansa.
Tsasouna on tehty todella vahvasta hongasta. Jos en väärin muista niin puu olisi tuotu Venäjän Siperiasta. Sinisen tien tsasouna on noussut pitkälti lahjoitusvaroin. Lahjoittajista kertoo rakennuksen vieressä oleva puukiekko ja siihen poltetut nimet. Listalta löytyy yksityisiä, kuin myös yhteisöjä.
Heinämammutin rakentajasta ei minulla ole harmainta aavistusta. Jokuhan tuonkin oivalluksen on keksinyt ja myöskin toteuttanut. Ei se siihen ole itsestään syntynyt. Mutta pieni ristiriita asiassa on. Silloin kun mammutit katosivat maan päältä roudan sisään ei ollut pystyssä ainoatakaan kirkkoa.
Suomessa löydetyistä mammutinluista on niille radiohiilimittauksella saatu ikähaarukka noin 25 000-40 000 (Bp) vuotta. Ihminen on unelmoinut että dna tekniikka olisi avain niiden palauttamiseen takaisin maanpinnalle. Nykynorsua apuna käyttäen oletetaan olevan mahdollisuus sen palauttamiseen ihmisen ihasteltaviksi.
Kukapa tietää vaikka muutaman sadan vuoden päästä tsasounan kupeessa heinämammutti ja aito eläväksi elvytetty otus katselisivat kummissaan toisiaan. No, ei se ennustajan osa helppo ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti