Terrakottasotureita Tampereella.

Voihan terrakotta !

Hurjien soturien terrakottapatsaat (Poltettua savea) valtasivat naapurikaupunki Tampereen. Vuonna 1974 Yang- niminen maanviljelijä kaiveli kuivuuden piinaamassa maassa itselleen kaivoa. Tämä tapahtui Kiinan itäisessä Shaanxin maakunnassa.Yllättäen  lapio kopsahti saviseen patsaan päähän. Siitä sitten syntyi tutkimusprojekti joka jatkuu edelleenkin. Maasta kaivettiin esiin yli 8000 terrakottasotilasta. Mukana löytyi pronssisia aseita ja muuta ainutlaatuista tavaraa. 

Pronssiaseita on löytynyt jo 10 000 kappaletta ja tutkimukset edelleen jatkuvat.

Soturipatsaat oli kaivettu maahan tarkkoihin sotilasmuodostelmiin ja ne olivat ikäänkuin valmiita käymään taisteluihin. Erikoiseksi asian tekee se että patsaat olivat kaikki erittäin yksilöllisiä ja eivät siis kopioita toisistaan. Patsaat oli valmisteltu ns. makkaratekniikalla ja poltettu luolissa.

Tampereen Vapriikin näyttely keräsi avautuessaan kahdessa viikossa 10 000 katsojaa ja se jatkuu edelleen tämänvuoden joulukuulle.

Kuvat: Veikko Järvinen ( Luvan kuvaamiseen saa kun ei käytä salamaa)

Noin 400 kiloa painava hevospatsas 2200 vuoden takaa.

Vaikka Tampereella olevat esineet on varsin minimaalinen otos tuosta löydöstä, pistää se hiljentymään. Ei turhaan tätä löytöä ole mainittu viimevuosisadan merkittävimmäksi arkeologiseksi löydöksi. Sillä on selvä paikka Unescon maailmanperintöluettelossa.

Hansapäivät Pärnussa 28 - 30.6 2013

Kesä hehkeimmillään. Pärnun kaupunki kihisee ihmisistä. Hansapäivät ja Pärnucup yhtä aikaa. Pikkupoikia jalkapallovetimissä ja täynnä kisatunnelmaa. Hansamarkkinoilla hiilikrillien käryä ja seppien takotöitä. Kauppiaita vanhanajan vetimissä ja tietenkin musiikkiesityksiä. Ilmaisesityksiä pitkin kanavan laitaa puistikossa. Se on sitä. Kesää !

Kanaalinvarsi muuttui markkinakyläksi.

Seppiä paikalla useampiakin.

Wäinämöinen myhäilee sivustalla.

 Varpunen vaanii herkkupalaa

 Muistathaa siekii, - Koht myö päästään estraadil

Kyllä täällä rähjääntyy, nyt on aamupesu paikallaan.

 ********
Mitenkä sitten vertaisisi Hansapäiviä esimerkiksi Valkeakosken markkinoihin. Hansamarkkinat keskittyy enemmän käsityötaitoon, vanhoihin perinteisiin ja runsaaseen esiintyjätarjontaan. Elävää musiikkia, perinne ja kansallispukuja yhdistettynä. Toki olutta teltoista ja ruoka-annoksia. 

Valkeakoski kun saisi markkinoihinsa enemmän musiikkia ja vaikkapa paikallishistoriaan liittyviä ja puettuja ihmisiä. Tehtaalaisia, mylläreitä ja keikaroivia herroja. Kauppaa toki pitää käydä ja ruokaa saada tilaisuuksissa. Tärkein osuus onnistumisella on kuitenkin sää. Se taas on aina sattumankauppaa ja onnesta kiinni. 

 Shaslikkivartaan kypsyttäminen vaatii oikeata asennetta ja tarkkuutta. Yrittäjää kesätapahtumissa on monenlaista. Aina tuotteelle kuitenkin tuntuu ostaja löytyvän. Ainakin joku ja joskus. 

 

Sitten taasen tanssataan. Viron vahvuus  kulttuuriperinnössä, on tietenkin laulu ja tanssi.

Vanhan pyörän lumous.

Pyöriä on ollut monenlaisia

Jollakin on kuljetettu työvälineitä

 Vanha pyörä ja nahkatakki. Aurinko paistaa ja linnut laulavat.

Valkeakoski on suhteellisen hyvin hoitanut kevyenliikenteenväylät. Polkupyörä on siten hyvä vaihtoehto kulkijalle. Se on sijansa  saanut kesäliikenteessä, joillakin jopa ympäri vuoden. 50 - 60 luvulla polkupyörät olivat tavallinen näky tehtaiden ja yritysten telineissä.

Valkeakoskellakin on vankka harrastajakunta vanhoille polkupyörille. Niitä löytyy aina jostain vintiltä ja kunnostettuna siirtyy kesäiseksi käyttövälineeksi. 

Vanhat Velot ry on pyörävanhusten ystävien, keräilijöiden ja kuljettajien yhdistys. Se on toiminut rekisteröimättömänä vuodesta 1994 alkaen, mutta on rekisteröity vuonna 2002.

Valkeakoskellakin oli mahdollisuus 25.5.2013 Kaupunginkirjaston edessä tutustua vanhojen pyörien harrastamiseen ja tavata asialle vihkiytyneitä.

Kevätaurinkoa Haapsalussa !

Haapsalun vanha 1200- luvulla perustettu kaupunki veti sopivasti mukaansa "Ukkojen" reissulla. Historiallisen piispanlinnan kupeeseen syntynyt kaupunki on tunnettu kylpylähoidoistaan ja puisesta asemarakennuksestaan. Myöskin legenda Valkeasta Daamista elää kertomuksissa jotka piispanlinnaan liitetään. 

Rauhallinen kaupunki jossa on myös kirjailija Sofi Oksanen viettänyt lapsuuden kesiään. Itselläni oli nyt neljäs matka tuohon rannikkokaupunkiin. Sää suosi ja aurinko paistoi.

 Piispanlinna on kesäisin takuuvarma turistikohde. Nyt keväällä vielä hiljaista. Monenlaiset näyttelyt ja avoinna oleva museo vetävät kävijöitä puoleensa. Lisänä legenda Valkeasta Daamista joka koki kohtalonsa linnan syövereissä.

Piispanlinnan tornia on varmasti vuosien mittaan kuvattu monesta kulmasta.

Sopimuksen mukaan, on itsellä ollut lupa ottaa pienenpieni konjakkipullo torniin kavuttua. Nyt se oli vain kuvaa varten rekvisiittana.

Lintutornin seutu on tietenkin kaislikkojen täyttämää merenlahtea. Se on otollista seutua kaikenlaisille vesilinnuille.

Kaunis Kuursalin puurakennus viehättää rantapromenaadilla kulkijaa. Nyt se vielä oli suljettu, mutta ikkunoita pestiin ja kyltti ovessa kertoi sen avautuvan seuraavana päivänä.

Haapsalun ympärillä on laajoja kaislikkorantoja.

Pyrähdys Joensuuhun

Auton ikkunasta näkyi Karviokin kuohuvan. Mies oli matkalla Joensuuhun. Kumipyörat rallattivat alla ja matka taittui.

Nyt sitten puhutaan miehestä, koska minä muoto vaikuttaisi kovin narsistiselta.  Miksi mies matkaa susirajalle Joen kaupunkiin? Syitä on kaksi. Syntymämökin talvehtimisen tarkastus ja sehän sopii kun samalla tulee miehelle vuosia 66. Eli se on sitten Route 66. Toinen syy on se että emäntä on luvannut tarjota liput Joensuun kaupunginteatterin revyyseen, - Kiskot itää.

Sukulaistyttö miehensä kanssa vartosivat Varkauden ABC:llä, sinne oli sovittu tärskyt. Ajoissa olivat sovitusta, tunnin saivat melkein meitä odotella. Ruoka kuitenkin matkalaisille maittoi. Naureskeltiin ja kerrottiin kuulumiset. Emäntäkin sai taas kaksi leimaa etukuponkiin. Mikäs siinä, tälläistä se on uusi korttiaika.

Peräkkäin sitten ajeltiin Varkaudesta Joensuuhun. Tuohon Pohjoiskarjalan helmeen. Torillakin oli hiljaista. Ei näissä paljon vieraita liiku ennenkuin kesä tulee. Silloin kaupunki vasta herää unestaan. Kaarsimme majapaikkaan ja haimme " respasta" avaimet. Ei muuta kuin taloksi. Kävely kaupungille ja Carelicumista liput. No naisethan ne hakivat ja me miehet patsastelimme torin reunalla,- nuuhkien itäsuomen ilmaa.

Yöhän hupsahti ja aamupuuro maittoi ISLO:n aamiaishuoneessa. Sitten auton ratin taakse ja tarkastamaan lumitilannetta Kiihtelysvaaran puolella. Aika vähissä oli lumi. Auto tienvarteen ja kohti synnyinmökkiä pikkukengät jalassa. Puitten siimeksessä sai sitten jo kahlata puolimetrisessä hangessa teerenpaskoja väistellen. 

Emäntä kahlasi perässä sadanmetrin viiveellä ja huitoi kääntyessäni vain eteenpäin. Sukat märkinä sitten kuitenkin pääsimme punaisen mökin ovelle ja lukko aukesi jouheasti. Tuvassa pikainen silmäys, kaikki ehjänä ja paikallaan. Käyntikirjaan merkintä vierailusta ja hetken huokailu penkin päässä. Se on nyt sitten 66 vuotta kun ensimmäisen parkaisuni tässä mökissä päästin. Isäni oli sen tehnyt jo 25 vuotta minua ennen samassa paikassa.

Kaapin päällä oleva vanha matkaradiokin heräsi rahisemaan sitä hetken näpelöityäni. Ja sitten paluu samoilla jalanjäljillä. Eteisestä löytyi onneksi kesäiset marjasaappaat joten paluu oli mukavempaa kuin pikkukengissä. 

On se vain merkillistä miten valtava reikä lumihankeen tulee 46:n numeron saappaasta. Peättäin mustia reikiä kohden tienvarteen jätettyä autoa.

Autolle kun pääsimme oli tarkastusreissu ohi. Sinne jäi pirtti suojaan susirajalle, - Ihmisen saappaiden jälkien poikki ei mennyt kuin jäniksen ja hirven jäljet. Polun reunaa koristi uljas teerenpaskakasa. Erämaassa on oma rauhansa.

Pikainen käynti Kiihtelyksen S-marketista ostamassa paketin kuivia sukkia. Ne sai vaihdettua jalkaan kun notkeasti voimisteli. Illalla sitten kulttuurin pariin teatteriin ja väliajalla wiskipaukku, tuplana tietysti. 

Kuva Kiskot itää esitteestä. (Joensuun kaupunginteatteri)

Reipas reissu, ei edes nuhaa tullut.

Lontoon kevätkierros - Osa 2

Iskuryhmän majoitus oli Camdenin kaupunginosassa lähellä St. Pancrasin asemaa. Hotelli oli vaatimaton, mutta meille riittävä. Vieressä pieni puisto jonka portit avattiin aamulla klo seitsemän. Hotelli oli niitä pieniä joita mahtuu useita samaan rakennukseen vierekkäin. Kapeat narisevat portaat ja tietysti yksinkertaiset ikkunat. Hintataso oli kohdallaan. Maksoimme neljästä yöstä samanverran kuin yksi yö olisi ollut asemassa kiinni olevassa ns. hiukan paremmassa hotellissa. Hotellin aamupala oli se takuuvarma. Ei yllätyksiä, peribrittiläistä pekonia ja munaa. Tietenkin papukastiketta, paahtoleipää ja hilloa. Karmeeta kahvia ja maistuvampaa teetä. Kansainvälisyyttä lisäsi keittiöhenkilöstö Liettuasta. Iloista ja naureskelevaa joukkoa.

Järjettömästi kaahaavia moottoripyöriä ja henkensä uhalla liikennekaaoksen keskellä polkevia pyöräilijöitä. Hälyytysajoneuvojen meteli. Milloin poliisi, ambulanssi tai paloauto. Mikä sitten on jalankulkijoille tarkoitettu kielloksi oleva punainen valo. Kummasti ne britit sitä uhmasivat, joskus väistöt olivat nopeita kuin härkätaistelussa. Karmeata katsottavaa. Valkeakosken liikenne on tosi kurinalaista siihen verrattuna.

Parlamenttitalo ja sen tunnus Big Ben

Kaikenlaista esittävää taidetta näkyi siellä missä turistijoukot kulkivat.

 Jyhkeä vartija esti Towerin linnaan menon väärästä aukosta.

Leijonat vartioivat Towerin sillan lähellä. Taiteilijan käsialaa.

Thamesissa ui tutunnäköisiä vesilintuja.

Turisteilla riitti ihmeteltävää myöskin vanhoissa puiston puissa.

Takuuvarma maamerkki Buckinghamin palatsin edessä.

Näitä killistelijöitä riittää joka maan kolkkaan.

Viimevuonna valmistunut uusi maamerkki Lontooseen. Kaupungin korkein rakennus. The Shard on itseasiassa Euroopan korkein rakennus 310 metrin korkeudellaan.

 Lokit kiertävät saalista etsien.

Sotalaivaa vartioivat merimetsot. 

Kalan nieleminen on joskus vaikeaa, varsinkin silloin kun se menee kurkkuun poikittain.

Sciense museosta löytyy miehille mielenkiintoista. Ei kannata ohittaa olankohautuksella.

British museumin mystinen kristallikallo. Pisti hetken miettimään, miten se on saatu valmistettua ?

Camdenin rauhallista hotellialuetta. Vain alle 10 min kävelymatka rautatieasemalle. Puiston portit lukittiin yön ajaksi.

Lontoon kevätkierros - Osa 1

 St. Pancras otti matkaajat vastaan. Juna Catwikista kesti 50 minuuttia ja se aloitti viiden päivän Lontoon valloituksen. Gatvikkiin alastulo oli hiuken heittelehtivä sillä Eurooppaa riepotteli talvimyrsky. Keski-Euroopassa oli jopa kenttiä suljettuina.

 Parlamenttisillalla oli liikenneratsia ja poliiseja oli runsaasti. Nopeusmittauksen lisäksi näytti kyseessä olevan myös renkaiden kunnon tarkastus.

 Atsteekkitaidetta British museumissa.

 Lontoon punaiset bussit kiinnostivat. Nopein kulkupeli on kuitenkin The Tube eli metro. Päivän jos liikkuu niin kannattaa ostaa päiväkortti. Edullisempi kuin kaksi erikseen ostettua yksittäismatkaa.

 Näitähän turistit aina kuvaavat. Palatsin vartiomiehiä turkishatuissaan.

 Kylmä tuuli puhalteli sillalla. Silti skotin säkkipilli soi ohikulkijoiden viihteeksi.

London Eye maailmanpyörään oli pitkät jonot. Tyydyimme vain taputtelemaan härvelin tukirakenteita.

 Asiaan tietysti kuului Guinnessit kulman irkkupubissa. Numero silmälasien vierassä osoittaa että ruokaakin on tilattu. Tulkoon tarkennuksena vielä että pienin olutlasi kuului kuvaajalle. Vain puoli pinttiä, no , se ei ole oikein mitään.

Kävellen kuljettiin Tower Bridgen ylitse City - hallille jonne tutustuimme myös. Sisäänpääsyä edelsi turvatarkastus kuten lentokentillä.

Buckinghamin palatsin porttia koristaa komia vaakuna.

 Palatsin pihalla olevat poliisit naureskelivat tottuneesti turistien kameroiden räpseelle.

Imperiumin rauhaa valvoi kaiken aikaa yllä pyörivät sotilashelikopterit.