Liitovarjoja Lotilanjärvellä.

 Liitovarjoilun hetkiä Lotilanjärvellä 26.1.2014


Takavuosien purjelennon paikallinen mekka oli Lotilanjärvi talvisin. Paikallinen ilmailuseura oli 50 - 60 luvulla voimissaan ja vintturi kelasi uskalikkoja taivaalle. Nostalginen Harakka on nykyisin Pirkkalan lentoaseman sisätiloissa kattokoristeena. Se lienee jo nuoremmalle polvelle tuntematon käsite.

Jollain tavalla Ilmailuseura vielä kai sinnittelee eteenpäin. Liekö sitten nuoremmalla väellä mielenkiintoisempaa harrastettavaa.

Hiukan tänään Lotilanjärvellä sai makua ilmailuharrastuksen monista mahdollisuuksista. Liitovarjo on kyllä laskettava myöskin lentovälineeksi. Kehitys menee ja hakee uusia uria.

Harrastukset maksavat joskus maltaita. Olettaa sopii että liitovarjon pariin pääsee harrastamaan jonkin verran edullisemmin.

Sitten kun lajiin otetaan vielä reppumoottori selkään, muuttuu liitely moottorin varassa etenemiseksi. Leija lennättää (kiidättää) nykyisin myöskin suksimiehiä ja kesällä surffaajia. Monipuoliset mahdollisuudet on olemassa.Ei kun menoksi...

Kohta on valmista.

Nyt jo mennään.

Onnistunut lasku ja telineet alhaalla.

Ei muuta kun uudelleen taivaalle taas.

Kuutamo ja valkoinen maa.

15.1.2014

Tulihan se ! Talvi jota on odotettu ja haikailtu. Muutama päivä on pakkanen pureskellut kulkureiden korvalehtiä. Syvä huokailu on käynyt kalamiesten varrotessa jäiden vahvistumista. Tänään kävin tekemässä pari koereikää ja jäätä oli sillä paikalla noin 10 senttiä. Ensi viikonvaihde sitten jo saa varmaan monen hiljalleen aloittelemaan "jääistuntonsa"

Talven etenemisen kohti kevättä on jokainen varmaan havainnut. Aurinko viipyy jo hiukan pitempään maisemassa. Kohden Juhannusta mennään. 

Pakkasten tulo sattui oivallisesti täydenkuun aikaan. Se taas aiheutti sen että oli aivan pakko yrittää tuota kuun kuvaamista. Ei se niin helposti ole onnistunut. Useimmin on tullut epämääräinen valkoinen mötti mustalle taivaalle. Elikkä asetukset pielessä ja motivaatio hupenee sitä mukaa kun pakkanen puree sormia ja kameraa. Oli se T- paitakin hiukan heppoinen asuste.

Polttoväli 300 mm
Valotusaika 1/320 sekunttia
Jalusta
Vitkalaukaisin 2 sekunttia
F- luku F/5.6
Manuaalitarkennus

Alkuvuotta on varjostanut eräs asia. Se ei liity ilmoihin eikä kuun kuvaamiseen. Asia on vakituisen kahvipöydän katoaminen. Se katosi siinä kun ravintola Karpuzi siirtyi kuppiloitten taivaaseen. Tilalle on kuukauden päästä tulossa uusi paikka. Remontti on menossa entisissä tiloissa. Kanta-asiakkaat vaeltelevat levottomina kuin olisivat Siinain erämaassa kulkumatkalla.
 
Koskikara, jossa ravintola sijaitsi on muutenkin ollut pienen liikehdinnän kohteena. Muitakin on lähtenyt, jokusia tullut tilalle. Paikka on kuitenkin keskeinen liikekeskus keskellä kylää. Sanoisinpa aivan ytimessä.

Istuinpaikkoja kaivataan. Niitä saisi olla enemmän. Aulassa varsinkin. Saattaa olla että jotain rasittaa se että eläköityvä kansanosa juttelee ja seurustelee alueella jonka vieressä käsitellään rahaa ja toimitetaan paikallissanomia. Se väki on kuitenkin osa tätä kylää ja sen toimintaa. Kaipa heiltäkin jokunen lantti liikenee liikekeskuksen liiketoiminnalle ostosten muodossa. Pitäisikö pistää kauppakeskukseen tulevillekin kravattipakko.

Taisi olla tämä nykyinen presidentti Sauli N joka havaitsi joutilaan väen majailevan seminaareissa. Siis sen paremman kansanosan. Siellä sitten suurituloisten ryhmä  puhuu yhtä viisaita kuin kansa kadunkulmissa ja kahviloissa. Ero on siinä että kansa maksaa sen kahvikuppinsa itse. Niin, jostainhan se kuuluisa kestävyysvaje muodostuu.

On aivan totta, - kyllä kansa tietää. Tässä maassa on aivan liian vähän väkeä suoritusportaassa. Niitä ihmisiä jotka puuhavat jokainen päivä askareissa kansalaisten hyväksi. Se on hyvin näkyvä ilmiö. Jos sitä ei tämän maan seminaariväki tajua. Silloin on tuikusta valo kadonnut.


 

Lumeton ja jäätön uusivuosi 2014

Foto: Veikko Järvinen. ( Lotilanjärvi 1.1.2014)


Vuosi on vaihtunut. Reilu 12 tuntia on vierähtänyt alkanutta vuotta. Paikkakunta on synkeän harmahtava. Ei lunta, ei jäätä järvissä. Roskaa ja paukuttelun jätettä ympäriinsä. Valopilkun aamun harmauteen toi ikääntyneempi naishenkilö joka Sointulan rannassa keräili mustaan jätesäkkiin roskia. Onneksi heitäkin on vielä jotka viitsivät. Olisi oivaa puuhaa kyllä nuoremmillekkin.

Lämpötila paikkakunnalla puoliltapäivin noin 4.5 plussalla. Kyllä se harmittaa montaa ihmistä. Varsinkin pilkkimiehiä, hiihtäjiä, luistelijoita ja niitä jotka nauttivat pienestä pakkasesta ja lumesta. Moni pilkkimies kiristelee hampaitaan ihka uuden kalapakin vierellä sisätiloissa. Jääkaira seisoo teroitettuna ulko-oven vieressä odottaen kantajaansa.

Asialla on kyllä paremmatkin puolensa. Talon lämmityskustannukset ovat paljon pienempiä kuin normaalina pakkastalvena. Ei tarvitse mökin mummon hoppatossuissaan lapioida polkua postilaatikolle tai tienvarteen. Asialla on aina vähintäinkin kaksi puolta. Nyt on vain tälläinen talvi.

Suomi on siitä onnellisessa asemassa että meillä vallitsee lumettomasta talvesta huolimatta rauhantila. On vallinnut onneksi jo pitkään. Suhteet ovat naapureihin kunnossa. Venäjäänkin, joka joillekin on ollut mielikuvissa joltinenkin painajainen. Joillekkin on edelleenkin. On muistettava kuitenkin että siellä asuu aivan tavallisia ihmisiä jotka tuntevat iloa ja tuskaa kuin me suomalaisetkin.

Tänään alkaa Wille Haapasalon ohjelma Kuolan niemimaalta ja Jäämeren rannoilta. Kymmenen osainen sarja joka tuo Venäjän kuuluisimman (tunnetuimman) nykysuomalaisen televisioruutuihin. Mielenkiinnolla odottelen kuvia pohjoisilta seuduilta ja Haapasalon näkökulmaa asioihin siltä alueelta.

Ehkä ihmskunnan kipein kärsimys- ja kipupiste on nyt Syyria. Toivoa vain sopii että siellä tilanna saataisiin kansainvälisellä tuella rauhoittumaan. Se kyllä sitten vaatii yhtälön johonka kuuluvat YK:n lisäksi Venäjä, EU, Kiina, Iran ja Yhdysvallat. Lisäksi yhteisymmärrys ja luja tahto.

Meille, kansakunnan pienimmille jää tässä näytelmässä vain seuraajan osa. Syyrialaisille lisäksi kipu, tuska ja lasten itku.

Hyvää Uutta vuotta 2014