Vettä, vettä talouksiin.

 Se kauhea vesikriisi !

Valkeakoskea, siis tätä omaa ainutlaatuista asuinpaikkaamme koetteli muutaman tunnin vesikriisi. Onneksi kaikki sujui hyvin ja ripeällä tahdilla. Tosin kaupungin suorittamaa tiedotusta arvosteltiin. Aiheetta ja aiheesta.No juu, - selvittiin sentään asiasta naarmuitta.

 Foto: Veikko Järvinen

Kieltämättä vesi on meille jokaiselle tärkeä tuote. Sillä saa pestyä kädet, elintarvikkeet ja astiat. Se tulee suihkusta, hivelee ihoa, pesee kropasta hiet pois. Virkistää. Veteen keitetään kahvi ja siinä keitetään perunat. Sitä heitetään kipolla kiukaalle ja ähistään lauteilla. Kiusataan omaa olemusta nautiskellen.

Mistä sitten huomaa ettei vettä ole saatavilla. Tietenkin siitä että vesihanan avaaminen saa aikaiseksi vain kurinaa. Sieltä ei tule sitä maukasta, kirkasta nestettä jolla on totuttu hampaatkin pesemään. Kun niin tapahtuu ei kannata panikoida, hyppiä seinille ja tärisevin käsin naputella puhelimeen vesilaitoksen numeroa. Ei kannata.

Silloin jos putki katkeaa ja vesitorni lorahtaa tyhjäksi on varmaankin jo useampi ukko tai nainen ajettu liikenteeseen tilannetta selvittämään. Varsin nopeasti ilmestyi teksti TV:n uutisiin tieto Valkeakoskea vaivaavasta vesihässäkästä. Molemmat iltapäivälehdet pääsivät asiasta kertomaan. Asia oli esillä myöskin kaupungin sivuilla ja paikallisanomien verkkosivuilla.

Uskon että kaupungilla on suunnitelmat myöskin vedenjakelun hoitamisee muilla konstein jos tilanne olisi pitempään jatkunut. Ei onneksi jatkunut. Selvittiinpäs tästäkin tilanteesta, vai mitä?

Omatoimisuus on valttia. Joku oli valmiina jo sulattamaan lunta. Yläpuolisesta vesistöstä saa kyllä astiaan vettä joka kelpaa kahvi ja perunankeittovedeksi. Vettä voi myös säilyttää varoiksi jääkaapissa jossain kanisterissa.

Vesipula on kroonista jossain päin maapalloa. Suomessa on vesi aina kuitenkin  varsin lähellä ja saatavissa. Varmistettava sen saanti on silti. On laitoksia joissa on vanhuksia, sairaita ja muutenkin avuntarpeessa olevia. Heidän hyvinvointinsa on ensisijainen.

Normikansalainen voi hyvin kipaista kaupasta muuta juotavaa tai vettä tarpeeseensa. Se vain huolestuttaa että kanssaeläjät ovat niin tottuneet palveluyhteiskuntaan että omatoimisuus hiipuu. Kaikki kun ei ole itsestäänselvyys tänäkään päivänä. "Sielunrauhaa": sanoisi Rubert Stiller.

Kostianvirran taistelusta 300 - vuotta.

Kuvat: Veikko Järvinen

300 vuotta sitten käytiin Pälkäneen Kostianvirralla taistelu, jonka muistoksi on pystytetty patsas. Juhlatapahtumien kunniaksi se oli seppelöity ja kynttilälyhdyin iltaa varten valaistu.

Pälkäneen Kostianvirran taistelu käytiin Ruotsin kuninkaan Suomen armeijan ja Venäjän armeijan välillä 3.–6.10.1713. Se oli osa Ruotsin ja Venäjän välistä suurta Pohjan sotaa (1700–1721).

Paikan vieressä on vanhoja vallikaivantoja joista osa on entistetty hirsivarustuksiksi. Valkeakoskea taistelu kosketti siltä osin että siellä oli olemassa pieniä suomalaisten varmistusosastoja. Vedenpinta oli Kostianvirrassa nykyistä pintaa korkeammalla.

Valkeakosken - Sääksmäen aluetta koskettivat myöskin Isonvihan tapahtumat. Tohaan isäntä vietiin vankeuteen venäläisten toimesta Liivinmaalle asti. 

Valkeakoskelle sijoitettu osasto yritti myöskin taistella venäläisiä joukkoja vastaan. Paetessaan omat joukot sytyttivät sääksmäellä kylän palamaan ja raunioitahan siitä syntyi. ( Lähde: Olli Vuorinen- Valkeakosken historia osa 1) 

Kartta vuodelta 1640. Linnosaari ja Apian eri uomat. ( Valkeakosken historia 1 - Olli Vuorinen)


Tähän ajanjaksoon (Pohjan sota 1700–1721) liittynee myös käsitys Linnosaareen sijoitetusta tykistä ja varustuksista. Linnosaaren nimi vanhassa kartassa on ollut myöskin Kiuassaari.

Lainaus:

Armfelt ryhmitti 3 400 miestä puolustamaan Pälkäneen Kostianvirran kapeikkoa. Parin kilometrin pituinen, kapea mutta syvä Kostianvirta laski Pälkänevedestä Mallasveteen.
Virran pohjoisrannalle rakennettiin varustuksia ja tykkipattereita. Loput miehistään Armfelt sijoitti vartioimaan rinnakkaisten teiden vesikapeikkoja muun muassa Tyrväälle, Tampereelle, Lempäälään ja Valkeakoskelle. Nostoväkeä hän ei yrittänytkään koota.



Lainaus päättyy.
 
  Venäläiset ylittivät rakentamillaan lautoilla Mallasselän Mälkiäisten kohdalla ja toivat tavaraa ylitse Pälkäneen puolelle. Taistelut Mälkilän maihinnousun jälkeen kääntyivät lopulta suomalaisten tappioksi. 

Armfeltin oli joukkoineen peräännyttävä Tampereelle ja edelleen Etelä-Pohjanmaalle. Satakunta ja Varsinais-Suomi siirtyivät venäläisten käsiin. He miehittivät nyt koko Etelä-Suomea.

Suomen armeijaa Kostianvirran taistelussa komensi kenraalimajuri Carl Armfelt ja venäläisiä amiraali Fjodor Matvejevitš Apraksin.

Parhaiten selvyyden taistelujen kulusta saa alla olevista linkeistä.

 http://www.lukio.palkane.fi/kostiantaistelu/kostanim.html


http://www.palkane.fi/kostianvirran-taistelukuvaus

Lämmin on Balatonin vesi 29.7 - 2.8.2013

 Toisenlainen matka !

Turusta on lentoja myöskin Unkariin. Halpalentofirmat käyttävät pientä hallia josta sitten matkaajat, useimmin reppu selässä, suuntaavat koneisiin ja taivaalle. Sujuu se niinkin. Ehkä hinta karsii pois liikoja mukavuuksia. Kaikki kuitenkin toimi siten kuin pitikin. 

Budabestin lentokentän sää oli tyrmäävä. Helle oli jo noussut 40 asteeseen. Rahanvaihtokurssi kentällä oli törkeä ja ilmeetön naisen naamataulu jäi katsomaan meidän peräämme. Onneksi oli mukana sen verran Unkarin valuuttaa että saimme ostettua bussiliput ja reppu selässä autoon. Kentältä emme rahaa vaihtaneet.

Linja-auto ei suostunut liikkumaan, sillä se kilahti helteeseen ja edessä oli vaihto toiseen autoon. Ilmastointia juuri sen verran kun ikkunasta virtausta tuli.

Bussi tuli uloimmalle metroasemalle ja sisään halliin. Hetki huokailua jäähdytetyssä ostoskeskuksessa. Metroliput automaatista ja taipaleelle jälleen. Metrossa oli viileämpää ja avonaisista ikkunoista pyyhki tuuli tuoden helpotusta. Yhden linjan vaihdon jälkeen olimme Delin asemalla jossa samantien lippuluukulle.

Onnistunut rahanvaihto oli tapahtunut aiemmin kauppakeskuksessa jossa kurssi oli ruhtinaallinen verrattuna lentoaseman vastaavaan.

Juna lähti melkein samalla kun saimme itsemme asetettua penkeille. Helteinen oli tämäkin juna, ilmastointi puuttui ja ainoastaan avonaisista ikkunoista tuli vaihtuva ilma. 

Majoittuminen onnistui melko hyvin. Tai ainakin se kolmas huone tuli hyväksyttyä, sillä sen ilmastointilaite toimi niinkuin pitikin. Huonehinta nousi muutamalla eurolla mutta kyllä se kannatti. Kulkupeliksi vuokrasimme sitten polkupyörät, erinomainen ratkaisu sinänsä. Hinta noin 6 €uroa vuorokausi.

Pihamaat taloissa olivat usein täynnä kukkia ja pensaita.

Vilvoittava tuuli puhaltaa yli Balatonin. Uimaveden lämpötila 26 astetta.

Siofokin vanha vesitorni oli oivallinen maamerkki.

Tunti vain, se oli piraattiristeilyn kesto. Pieni kierros ja henkilökunnan tarjoama mehulasi. Risteilyhintakin varsin kohtuullinen 1200 forinttia eli 4 €uroa.

Juna hiljaista miestä kuljettaa. Kohteena Keski- Euroopan suurin järvi - Balaton.

Paluumatkalla metrolinjan varressa oli Budabestin kuulu kauppahalli. Sinne oli tietenkin hetkiseksi poikettava.

Emmerich (or Imre) Kálmán (24 October 1882 – 30 October 1953) Huilailee omassa paviljongissaan Siofokin kaupungin keskustassa.

Terrakottasotureita Tampereella.

Voihan terrakotta !

Hurjien soturien terrakottapatsaat (Poltettua savea) valtasivat naapurikaupunki Tampereen. Vuonna 1974 Yang- niminen maanviljelijä kaiveli kuivuuden piinaamassa maassa itselleen kaivoa. Tämä tapahtui Kiinan itäisessä Shaanxin maakunnassa.Yllättäen  lapio kopsahti saviseen patsaan päähän. Siitä sitten syntyi tutkimusprojekti joka jatkuu edelleenkin. Maasta kaivettiin esiin yli 8000 terrakottasotilasta. Mukana löytyi pronssisia aseita ja muuta ainutlaatuista tavaraa. 

Pronssiaseita on löytynyt jo 10 000 kappaletta ja tutkimukset edelleen jatkuvat.

Soturipatsaat oli kaivettu maahan tarkkoihin sotilasmuodostelmiin ja ne olivat ikäänkuin valmiita käymään taisteluihin. Erikoiseksi asian tekee se että patsaat olivat kaikki erittäin yksilöllisiä ja eivät siis kopioita toisistaan. Patsaat oli valmisteltu ns. makkaratekniikalla ja poltettu luolissa.

Tampereen Vapriikin näyttely keräsi avautuessaan kahdessa viikossa 10 000 katsojaa ja se jatkuu edelleen tämänvuoden joulukuulle.

Kuvat: Veikko Järvinen ( Luvan kuvaamiseen saa kun ei käytä salamaa)

Noin 400 kiloa painava hevospatsas 2200 vuoden takaa.

Vaikka Tampereella olevat esineet on varsin minimaalinen otos tuosta löydöstä, pistää se hiljentymään. Ei turhaan tätä löytöä ole mainittu viimevuosisadan merkittävimmäksi arkeologiseksi löydöksi. Sillä on selvä paikka Unescon maailmanperintöluettelossa.

Hansapäivät Pärnussa 28 - 30.6 2013

Kesä hehkeimmillään. Pärnun kaupunki kihisee ihmisistä. Hansapäivät ja Pärnucup yhtä aikaa. Pikkupoikia jalkapallovetimissä ja täynnä kisatunnelmaa. Hansamarkkinoilla hiilikrillien käryä ja seppien takotöitä. Kauppiaita vanhanajan vetimissä ja tietenkin musiikkiesityksiä. Ilmaisesityksiä pitkin kanavan laitaa puistikossa. Se on sitä. Kesää !

Kanaalinvarsi muuttui markkinakyläksi.

Seppiä paikalla useampiakin.

Wäinämöinen myhäilee sivustalla.

 Varpunen vaanii herkkupalaa

 Muistathaa siekii, - Koht myö päästään estraadil

Kyllä täällä rähjääntyy, nyt on aamupesu paikallaan.

 ********
Mitenkä sitten vertaisisi Hansapäiviä esimerkiksi Valkeakosken markkinoihin. Hansamarkkinat keskittyy enemmän käsityötaitoon, vanhoihin perinteisiin ja runsaaseen esiintyjätarjontaan. Elävää musiikkia, perinne ja kansallispukuja yhdistettynä. Toki olutta teltoista ja ruoka-annoksia. 

Valkeakoski kun saisi markkinoihinsa enemmän musiikkia ja vaikkapa paikallishistoriaan liittyviä ja puettuja ihmisiä. Tehtaalaisia, mylläreitä ja keikaroivia herroja. Kauppaa toki pitää käydä ja ruokaa saada tilaisuuksissa. Tärkein osuus onnistumisella on kuitenkin sää. Se taas on aina sattumankauppaa ja onnesta kiinni. 

 Shaslikkivartaan kypsyttäminen vaatii oikeata asennetta ja tarkkuutta. Yrittäjää kesätapahtumissa on monenlaista. Aina tuotteelle kuitenkin tuntuu ostaja löytyvän. Ainakin joku ja joskus. 

 

Sitten taasen tanssataan. Viron vahvuus  kulttuuriperinnössä, on tietenkin laulu ja tanssi.

Vanhan pyörän lumous.

Pyöriä on ollut monenlaisia

Jollakin on kuljetettu työvälineitä

 Vanha pyörä ja nahkatakki. Aurinko paistaa ja linnut laulavat.

Valkeakoski on suhteellisen hyvin hoitanut kevyenliikenteenväylät. Polkupyörä on siten hyvä vaihtoehto kulkijalle. Se on sijansa  saanut kesäliikenteessä, joillakin jopa ympäri vuoden. 50 - 60 luvulla polkupyörät olivat tavallinen näky tehtaiden ja yritysten telineissä.

Valkeakoskellakin on vankka harrastajakunta vanhoille polkupyörille. Niitä löytyy aina jostain vintiltä ja kunnostettuna siirtyy kesäiseksi käyttövälineeksi. 

Vanhat Velot ry on pyörävanhusten ystävien, keräilijöiden ja kuljettajien yhdistys. Se on toiminut rekisteröimättömänä vuodesta 1994 alkaen, mutta on rekisteröity vuonna 2002.

Valkeakoskellakin oli mahdollisuus 25.5.2013 Kaupunginkirjaston edessä tutustua vanhojen pyörien harrastamiseen ja tavata asialle vihkiytyneitä.

Kevätaurinkoa Haapsalussa !

Haapsalun vanha 1200- luvulla perustettu kaupunki veti sopivasti mukaansa "Ukkojen" reissulla. Historiallisen piispanlinnan kupeeseen syntynyt kaupunki on tunnettu kylpylähoidoistaan ja puisesta asemarakennuksestaan. Myöskin legenda Valkeasta Daamista elää kertomuksissa jotka piispanlinnaan liitetään. 

Rauhallinen kaupunki jossa on myös kirjailija Sofi Oksanen viettänyt lapsuuden kesiään. Itselläni oli nyt neljäs matka tuohon rannikkokaupunkiin. Sää suosi ja aurinko paistoi.

 Piispanlinna on kesäisin takuuvarma turistikohde. Nyt keväällä vielä hiljaista. Monenlaiset näyttelyt ja avoinna oleva museo vetävät kävijöitä puoleensa. Lisänä legenda Valkeasta Daamista joka koki kohtalonsa linnan syövereissä.

Piispanlinnan tornia on varmasti vuosien mittaan kuvattu monesta kulmasta.

Sopimuksen mukaan, on itsellä ollut lupa ottaa pienenpieni konjakkipullo torniin kavuttua. Nyt se oli vain kuvaa varten rekvisiittana.

Lintutornin seutu on tietenkin kaislikkojen täyttämää merenlahtea. Se on otollista seutua kaikenlaisille vesilinnuille.

Kaunis Kuursalin puurakennus viehättää rantapromenaadilla kulkijaa. Nyt se vielä oli suljettu, mutta ikkunoita pestiin ja kyltti ovessa kertoi sen avautuvan seuraavana päivänä.

Haapsalun ympärillä on laajoja kaislikkorantoja.

Pyrähdys Joensuuhun

Auton ikkunasta näkyi Karviokin kuohuvan. Mies oli matkalla Joensuuhun. Kumipyörat rallattivat alla ja matka taittui.

Nyt sitten puhutaan miehestä, koska minä muoto vaikuttaisi kovin narsistiselta.  Miksi mies matkaa susirajalle Joen kaupunkiin? Syitä on kaksi. Syntymämökin talvehtimisen tarkastus ja sehän sopii kun samalla tulee miehelle vuosia 66. Eli se on sitten Route 66. Toinen syy on se että emäntä on luvannut tarjota liput Joensuun kaupunginteatterin revyyseen, - Kiskot itää.

Sukulaistyttö miehensä kanssa vartosivat Varkauden ABC:llä, sinne oli sovittu tärskyt. Ajoissa olivat sovitusta, tunnin saivat melkein meitä odotella. Ruoka kuitenkin matkalaisille maittoi. Naureskeltiin ja kerrottiin kuulumiset. Emäntäkin sai taas kaksi leimaa etukuponkiin. Mikäs siinä, tälläistä se on uusi korttiaika.

Peräkkäin sitten ajeltiin Varkaudesta Joensuuhun. Tuohon Pohjoiskarjalan helmeen. Torillakin oli hiljaista. Ei näissä paljon vieraita liiku ennenkuin kesä tulee. Silloin kaupunki vasta herää unestaan. Kaarsimme majapaikkaan ja haimme " respasta" avaimet. Ei muuta kuin taloksi. Kävely kaupungille ja Carelicumista liput. No naisethan ne hakivat ja me miehet patsastelimme torin reunalla,- nuuhkien itäsuomen ilmaa.

Yöhän hupsahti ja aamupuuro maittoi ISLO:n aamiaishuoneessa. Sitten auton ratin taakse ja tarkastamaan lumitilannetta Kiihtelysvaaran puolella. Aika vähissä oli lumi. Auto tienvarteen ja kohti synnyinmökkiä pikkukengät jalassa. Puitten siimeksessä sai sitten jo kahlata puolimetrisessä hangessa teerenpaskoja väistellen. 

Emäntä kahlasi perässä sadanmetrin viiveellä ja huitoi kääntyessäni vain eteenpäin. Sukat märkinä sitten kuitenkin pääsimme punaisen mökin ovelle ja lukko aukesi jouheasti. Tuvassa pikainen silmäys, kaikki ehjänä ja paikallaan. Käyntikirjaan merkintä vierailusta ja hetken huokailu penkin päässä. Se on nyt sitten 66 vuotta kun ensimmäisen parkaisuni tässä mökissä päästin. Isäni oli sen tehnyt jo 25 vuotta minua ennen samassa paikassa.

Kaapin päällä oleva vanha matkaradiokin heräsi rahisemaan sitä hetken näpelöityäni. Ja sitten paluu samoilla jalanjäljillä. Eteisestä löytyi onneksi kesäiset marjasaappaat joten paluu oli mukavempaa kuin pikkukengissä. 

On se vain merkillistä miten valtava reikä lumihankeen tulee 46:n numeron saappaasta. Peättäin mustia reikiä kohden tienvarteen jätettyä autoa.

Autolle kun pääsimme oli tarkastusreissu ohi. Sinne jäi pirtti suojaan susirajalle, - Ihmisen saappaiden jälkien poikki ei mennyt kuin jäniksen ja hirven jäljet. Polun reunaa koristi uljas teerenpaskakasa. Erämaassa on oma rauhansa.

Pikainen käynti Kiihtelyksen S-marketista ostamassa paketin kuivia sukkia. Ne sai vaihdettua jalkaan kun notkeasti voimisteli. Illalla sitten kulttuurin pariin teatteriin ja väliajalla wiskipaukku, tuplana tietysti. 

Kuva Kiskot itää esitteestä. (Joensuun kaupunginteatteri)

Reipas reissu, ei edes nuhaa tullut.

Lontoon kevätkierros - Osa 2

Iskuryhmän majoitus oli Camdenin kaupunginosassa lähellä St. Pancrasin asemaa. Hotelli oli vaatimaton, mutta meille riittävä. Vieressä pieni puisto jonka portit avattiin aamulla klo seitsemän. Hotelli oli niitä pieniä joita mahtuu useita samaan rakennukseen vierekkäin. Kapeat narisevat portaat ja tietysti yksinkertaiset ikkunat. Hintataso oli kohdallaan. Maksoimme neljästä yöstä samanverran kuin yksi yö olisi ollut asemassa kiinni olevassa ns. hiukan paremmassa hotellissa. Hotellin aamupala oli se takuuvarma. Ei yllätyksiä, peribrittiläistä pekonia ja munaa. Tietenkin papukastiketta, paahtoleipää ja hilloa. Karmeeta kahvia ja maistuvampaa teetä. Kansainvälisyyttä lisäsi keittiöhenkilöstö Liettuasta. Iloista ja naureskelevaa joukkoa.

Järjettömästi kaahaavia moottoripyöriä ja henkensä uhalla liikennekaaoksen keskellä polkevia pyöräilijöitä. Hälyytysajoneuvojen meteli. Milloin poliisi, ambulanssi tai paloauto. Mikä sitten on jalankulkijoille tarkoitettu kielloksi oleva punainen valo. Kummasti ne britit sitä uhmasivat, joskus väistöt olivat nopeita kuin härkätaistelussa. Karmeata katsottavaa. Valkeakosken liikenne on tosi kurinalaista siihen verrattuna.

Parlamenttitalo ja sen tunnus Big Ben

Kaikenlaista esittävää taidetta näkyi siellä missä turistijoukot kulkivat.

 Jyhkeä vartija esti Towerin linnaan menon väärästä aukosta.

Leijonat vartioivat Towerin sillan lähellä. Taiteilijan käsialaa.

Thamesissa ui tutunnäköisiä vesilintuja.

Turisteilla riitti ihmeteltävää myöskin vanhoissa puiston puissa.

Takuuvarma maamerkki Buckinghamin palatsin edessä.

Näitä killistelijöitä riittää joka maan kolkkaan.

Viimevuonna valmistunut uusi maamerkki Lontooseen. Kaupungin korkein rakennus. The Shard on itseasiassa Euroopan korkein rakennus 310 metrin korkeudellaan.

 Lokit kiertävät saalista etsien.

Sotalaivaa vartioivat merimetsot. 

Kalan nieleminen on joskus vaikeaa, varsinkin silloin kun se menee kurkkuun poikittain.

Sciense museosta löytyy miehille mielenkiintoista. Ei kannata ohittaa olankohautuksella.

British museumin mystinen kristallikallo. Pisti hetken miettimään, miten se on saatu valmistettua ?

Camdenin rauhallista hotellialuetta. Vain alle 10 min kävelymatka rautatieasemalle. Puiston portit lukittiin yön ajaksi.