Haapsalun leppoisaa elokuuta

Tervis Haapsalusta.

 Haapsalun leppoisa tunnelma oli elokuussa selkeästi havaittavissa. Rauhallista  kävelijäporukkaa rantabulevardilla. Useat jo ikääntyneempää väkeä. Kuursalissa soi hillitty musiikki ja valkoesiliinaiset tarjoilijat toimittivat tilauksia pöytään. Aikaa hiukan meni, mutta kiire kai on parasta jättää pois silloin kun lomaillaan. On aikaa istuskella ja katsella runsaita vesilintuparvia lahdella.

Ei silmät heti usko, - jääkarhu se tosiaan on. Luonnollisen näköinen taideteos joka pistää yllättäen silmiin leväkasvuston keskeltä. 

 Vesilintujen lisäksi, - pensaikoissa liversi myös tuttuja pikkulintuja. Niitä lensi ajoittain isoina parvina lahden pensaiden yllä.

Hotelli Laineen edessä on patsas joka kuvaa nuorta miestä joka polveaan vastaan katkaisee kepin. Teos kuvaa sairaudesta toipunutta ja sen nimi Sauvanmurtaja (Kepimurdja) Taiteilija on Juhan Raudsepp. Patsas on aikoinaan varastettu ja sahattu neljään osaan. Osat onneksi löytyivät ja patsas on nyt entisellään.

Haapsalun rautatieasema ei ole toiminnassa. Ratapihalle on kuitenkin kerätty useita vanhoja vetureita  ja muutamia vaunuja. Asema on museoitu ja sen asemalaituri pitäisi olla juuri Tsaarin junan pituinen. No- se on ollut aikanaan varsin pitkä juna.

Rantabulevardin varteen, noin sadanmetrin päähän varsinaisesta kuursalista on pystytetty paviljonki jossa valokuvin kerrotaan alueen tulvista ja uuden rantavallin rakennustöistä. Keskellä paviljonkia on pilari jossa on mittatikku vedenpinnan tasolle ja kyltti aiempien tulvahuippujen tasosta.

Kuursalia pitsikoristeineen on kuvattu monelta kantilta. Olkoon nyt sitten kuva myös päädyn puolelta. Karamelli se on katseli sitä mistä suunnasta hyvänsä. Aikoinaan siellä on vieraillut lukuisa joukko entisajan merkkimiehiä. Turha niitä on luetella. Tosiasia on, paikka on nykyisin kaikkien tavoitettavissa. Se on erinomainen asia.

Piispanlinnan kirkkosalin vieressä on ns. kastehuone. Tämän kastehuoneen ikkunassa väitetään Valkean Daamin ajoittain näyttäytyvän. Jokaisella itseään arvostavalla linnalla pitää olla oma mystinen tarinansa. Se on sitten kuulijan käsissä miten syvälle tarinaan pureutuu ja uskoo.