Raittiusaate ja Valkeakoski

Valkiakoskilaisia tehdaspaikkakuntalaisia on tietenkin ravistelleet viinan kirot. 1800 luvun lopulla kukoistanut raittiusaate yritti tehdä osuutensa asian korjaamiseksi. Raittiusaate ylsi Valkeakoskelle asti ja 1898 perustettiin Raittiusseura Pyrkivä.

Toki paikkakunnalla oli toimintaa ollut jo aiemminkin.

Alakanavan tuntumaan yhdistys rakensi oman toimitalon vuonna 1910. Seuratoiminta hiljalleen halvaantui ja vuodesta 1915 se on ollut lamaantuneena. 1917 talo myytiin Ab Walkiakoskelle.

Sitten olikin edessä kansalaissota ja sen myllerrys paikkakunnalla.Kansalaissota ei tietenkään johtunut tuosta syystä, syyt olivat monet ja liittyivät pitkälti yhteiskunnallisiin oloihin maassa, sekä maan rajojen ulkopuolella.

Paikkakunnalla on juoppottelu ollut varsin laajaa ja kosteahkoa. Mäen syrjässä olutrisun kanssa elämöivä miesjoukko oli ollut tuttu näky kansalaissodan jälkeenkin.

Kauppalaksitulon jälkeen muutamana vuonna toimintaa oli yritetty elvyttää, mutta elvytys on epäonnistunut. Virolainen pirtu kulkeutui jostain kumman syystä Valkeakoskellekin. Kuinkas muuten.

Sodat 1939 - 1944 repivät sodistapalaaviin miehiin omat vammansa, niin ruumiilliset kuin henkisetkin. Helpotusta haettiin Alkon tuotteista. 1940 luvun loppu onkin ollut varsin "märkää kautta". Tervasaaren tehdas tuotti myös pirtua. Junat veivät pirtutehtaalta raaka-ainetta Rajamäelle jalostettavaksi.

Vaikka pirtutehtaalla oli varsin tiukka valvonta, niin kummasti sitä vain jostain laipanraosta kuppiin löytyi. Juna vei mennessään täyden säiliöllisen ja rautalankaan ripustettu ämpäri tuli takaisin paluukuormassa, täynnä sitä ihme nestettä. Ne jotka sitä maistoivat, sanoivat sen sellaista olleen, että kyllä irvistys pääsi.

Viinapäissään väki myös hölmöili. Vuonna 1950 rikostapausten määrästä 49 % oli juopumusrikkomuksia. Aiheuuttiko se sitten sen että että samana vuonna poliisi pääsi muuttamaan pienestä mökistä kanavanrannalta uuteen poliisilaitokseen Keskusaukion laitaan.

Jonkinlaiseksi "raitistuttamiskampanjaksi" voinee kutsua noita yhtyneläisten omia yrityksiä. Raitis helmikuu ja joillain myös Tipaton tammikuu.

Nuo yrityksetkin kestivät vain oman aikansa. Kuitenkin ne saivat osan ihmisistä miettimään omaa suhdettaan alkoholiin.

Nyt EU:n aikana on käynnissä uusi kostea kausi. Laivalasteittain ihmisiä seilaa edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä. Tarjousoluet täyttävät kärryt ja autojen takakontit. Suomestakin viedään Viroon olutta rekoilla, ja niistä kuormista aina osa palaa takaisin. Hinta ratkaisee.

Joskus vain mietityttää : Onko tuossakaan mitään järkeä ?

******

Vuosilukujen lähteet: Valkeakosken Historia 2

Valokuva: Valkeakosken kotiseutuarkisto

Valelääkärit puhuttavat

- Valelääkäri: "Sisään."

- Valelääkäri: "Istumaan ja valittamaan."

- No, mikäs miestä vaivaa?

- Potilas: " Nilkka on kipeä"

- Valelääkäri: "Ai ai, sehän on aivan turvoksissakin"

- Potilas: "Niinhän se on"

- Valelääkäri: "Jumalauta, miksette mene oikeelle lääkärille?"

Tälläisiä vitsejä kerrottiin ennenvanhaan. Joku jopa tosissaan kertoi olleensa todellisella "konitohtorilla"

Terveyskeskuskin muuttui kansan suussa "arvauskeskukseksi"

******

Todellinen arkipäivä on nyt sitä, että kansa pohtii tosissaan kysymystä ns. valelääkäreistä. Joskus niitä sitten aina kuitenkin pöllähtää julkisuuteen. Vahinko tosiaankin kaikella tapaa. Lisäksi usko valvontaan ja valvovaan viranomaiseen horjuu.

Näin ei kerta kaikkiaan saisi tapahtua. Luottamus on terveydenhoidossakin erittäin tärkeä juttu. Luottamus nimenomaan hoitavan tahon ja hoidettavan välillä.

Mietityttää kadunmiestä myös se mikä on noiden valetohtorien motiivi. Onko se pelkästään raha ja taloudellinen asema. Liittyykö siihen valkoiseen takkiin niin paljon tunnetta jostain ylevämmästä. Halusta olla jotain muuta. Nousta sosiaalisen eliitin huipulle.

Paljon pahaa saavat aikaan nuo, jotka tohtoreiksi onnistuvat tekeytymään. Siinä saattaa tapahtua todellisia virheitä. Ihmisten terveyden kanssa ei ole leikkiminen.

Oikeiden lääkärien ammattikunnan etiikka ei näistä tekolääkäreistä heikkene. Eiväthän he ole noiden huijaajien joukkoa.

Toisaalta, onko sekään aivan terveen ihmisen merkki joka moiseen huijaamiseen ryhtyy. Häikäilemätön ja ahnas henkilökö vain. Rehellisyys on kuitenkin totaalisesti kateissa.

Kuitenkin on hiukan epäilyttävää ellei tuollaista selfmade lekuria ammattitaitoinen porukka saa kiipeliin. Luulisi siellä joillain kellojen kilisevän.

On terveydenhoitoalallla korkea aika tehostaa toimintoja. Yksityisiä asemia nousee hoitoalalle ja tilanne pitäisi valvonnan kohdalta olla kunnossa. Onko se ?

Aivan varmasti Pietari ja Tartto pystyvät kouluttamaan aivan kelpoisia lääkäreitä. Ovat sitä tehneet jo muutaman satavuotta.

Ongelmaksi sitten muodostuvat väärennetyt paperit ja dokumentit. Kauhistuttava tilanne johonka ei muuta lääkettä ole kuin entistä tiukempi kontrolli ja valvonta. Joku on nyt lepsuillut sen suhteen.

Talvea odotellessa

Tämä ei ole Apianvirran mittakivi.

Talven odottelu on mielenkiintoista, sillä koskaan ei sen tulon ajankohdasta ole täyttä varmuutta. Tuleehan se toki, mutta milloin?

Ollaan jo pitkällä marraskuussa ja lämpötilat ovat liki 10 astetta plussalla. Ensimmäistäkään riitettä ei ole vielä lätäköistä löytynyt.

Näistä ilmoista ei ole mitään haittaa jos sää pysyy leutona eikä sade valuta vettä kulkijoiden niskaan. Rantalaitureissa on vielä veneitä runsaasti ja avovesikalastus on hyvinkin mahdollista.

Yläpuolinen vesistö vaikuttaa olevan aika alhaalla. Apian vanhassa tukkiuomassa on kivi jonka kyljessä on hyvä havaintokohta vedenpinnan tasolle.

Joskus toivoisi että yhteiskunta laittaisi sen kupeeseen mittakepin josta voisi heti nähdä vedenpinnantason. Ei olisi varmaankaan hirvittävä investointi. Pikkuasia mutta toisi varmempaa pohjaa ikuiseen keskusteluun järvien korkeudesta ja juoksutuksesta.

Syksyn aikana on jälleen herennyt muitakin keskustelunaiheita. Niistä yksi on kivimonumentti Koskikaran ja Nordean välissä. Tekijähän on kiistatta tunnustettu taiteilija. Paikkavalinta se kai eniten puhuttaa. Missä sitten olisi arvoisensa paikka tuolle kivityölle?