Pietarin (Leningradin) muisto 1980 luvulta.Matkamuistot ovat siitä mukavia että jokaisella niistä on tarina. Ne tuovat muistojen kätköistä esiin takavuosien tapahtumia ja tunnelmaa. 1980-luvulla olin paljon rohkeampi ja seikkailunhalu eli vielä kukoistustaan.
Silloinen Leningrad, itämaa ja neuvostokaupunki veti useamminkin puoleensa, paperisota oli kankeaa ja valvonta toimi. Edullinen hintataso ja mustanpörssin rahanvaihto, se, jota turistit harrastivat, oli varsin yleistä.
Votka, kaviaari ja balalaikat olivat tavallista tuontitavaraa. Muuta ostettavaa ei järin ollut.
Дом книги eli kirjatalo sijaitsi aivan Pietarin keskustassa, lähellä Kazanin tuomiokirkkoa.Talo tunnettiin myös vanhassa Pietarissa Singerin talona.
Siellä kirjakaupassa kuljeskelin ja katselin myös myynnissä olevia aqvarellimaalauksia. Jotenkin jäi sitten mieleen ylläoleva maalaus ja palasin jo poislähdettyäni sen ostamaan mukaani. Jokin siinä rauhoitti.
Kehystin sen itse kotiin tultuani ja yli 25 vuotta se on saanut paikallaan olla. Ehkä sen kuuluukin olla juuri siinä, missä se nyt on. Se on tuon venäläisen aqvarellin kohtalo. Siinä on jotain kestävämpää kuin muissa matkamuistoissa. Uskon että tuossa työssä on mukana pala venäläistä sielua.
Votkat on juotu ja balalaikka on hajottuaan palanut nuotiossa savuna taivaalle. Silloinen kulkuväline on sekin palannut jo kotimaahansa Venäjälle viime vuosituhannella. Ainoa auto jonka olen niin helposti saanut myydyksi. Kotoa hakivat, hinnan maksoivat ovella käteen markoissa ja sitten vain paperit keittiön pöydän vieressä.
Do svidaniya vaan,- Lada 1600 SL alumiinivantein ja suomalaisin verhoiluin.
8 kommenttia:
W-S
tulihan tuolla käytyä, vuodesta 1967.
Oli ne aikoja. Ja voi sitä kaupankäynin suhkaa.
Moskovassa asti joskus piipahdettiin. Uitiin ulkokorttelissa maaliskuun lumisateessa ja parilla paidalla syötiin herroiksi parhaissa ravintoiloissa, niissä joissa apinat esiintyivät sekä pöydissä että estradilla.
Ja turvallista oli.
Olisikohan Valko-vennäällä nykyisin samanlaista?
hikkaij
Aikaisin olet aloittanut. Itsellä ensimmäinen kerta 70 - luvun lopussa.
Paistateltiin päivää Terijoella, uitiin Rajajoessa ja Raketalla pyyhällettiin Pietarhoviin suihkulähteille.
Sitten alkoi se rohkeus saikkailla siinä maassa hiipua.
Nyt vain katselen Wille Haapasalon matkaamista maan halki.
Jotenkin vain on tunne, kyllä sinne vielä kerran,- kävelemään Nevan rantoja.
W-S
Ei taida enään Lada merkkistä taksiakaan löytyä venäjänmaalta.
W-S
eipä löydy.
Toista se oli silloin kun isä taksilla ajoi - purukumipalkalla.
Neuvostoliitto takaisin!!
Menivät pilaamaan hyvän maan kapitalismilla.Ei siellä ole enään niin kiva käydä.... :(
Anonyymi
Toistan ekasta: Valko-Venäjällä lie kuin Neuvostoliitossa. Eikun sinne!
Välillä mietti minkälainen Neuvostoliitto olis nykypäivänä?
Vieläkö sukkahousuilla sais mahan ja pään täyteen ravintolassa?Vai olisko perestroika ja glastnost muuttaneet maan nopeasti "länsimaiseksi" vaikka Neuvostoliito ei olisi romahtanu?
Tuo Neuvostoliiton ns "romahdus" avasi uuden aikakauden. Ei pidä unohtaa että samalla ikeestä pääsi myös ikiaikojen Venäjä.
Vapautui Baltia ja Kiovanalue eli Ukraina.
Unkari,Puola,Romania, Tsekkoslovakia irtaantuivat omaan itsenäisyyteensä.Liekanaru irtosi ja Saksa yhdistyi.
Suomi liittyi EU:hun ja alkoi vapaampi hengittäminen. No - murheensa on sitten EU:llakin.
Jugoslavia pirstoontui ja sielläkin on edelleen menossa hiljainen prosessi.
Kiinassa on kehitys huima, eteenpäin. Ainoa joka polkee jalkaa paikallaan on Pohjois - Korea. Ydinasevaltio sekin,- valitettavasti.
Lähetä kommentti