Vaalikone

Kaikkihan tietävät mikä on vaalikone.Sehän on laite netissä johon syöttämällä vastauksia, löytyy-tai pitäisi löytyä,- ehdokas joka vastaa omaa ajatusmaailmaa. No juu... Onhan niitä härveleitä kaikenlaisia.

Paras kai on kuitenkin turvata vanhaan luonnonmenetelmään. Katsella, kysellä ja arvioida ehdokkaita.

Paras ei ole tietenkään se joka eniten lupaa. "Puhuu ummet ja lammet" - on vaalien alla kaikien kaveri ja sitten kun vaalit on ohitse- unohtaa hurskaasti sen mitä on luvannut. Niitäkin on nyt liikkeellä.

Koskikarassa oli eilen vilinää, aula oli täynnä.Ainakin kolmenväristä ilmapalloa oli jaossa. Joku jakoi ruusuja, joku kyniä. Tulitikkuaskitkin tekivät kauppansa, onneksi on sateiset kelit.

Pihamaalla pienessä tihkussa oli kaksi telttaa, Vasemmistoliitto ja SKP siellä rinnakkain vartosivat. Vaaliliittoa eivät kuitenkaan aikaiseksi saaneet.

Suurin osa väestä oli sisällä lämpimässä kuuntelemassa muiden ryhmien ehdokkaiden ilosanomaa.Kontrasti oli melkoinen. Sisätiloissa lämmintä ja tiivis tunnelma.

Ulkona, vesitihkua ja autiota. Lepatus vain kävi muutaman uskollisen housunpuntissa.Ei meinannut edes pumpputermari toimia.

Vaalityössä on monet konstit. Aatteelleen uskollisena Jouko Pesonenkin kaivoi hanurin laatikosta ja harvalukuiselle kuulijakunnalle kaikui pienen tapailun jälkeen kappale "Veli sisko" ja niinpäin pois.

Pari päivää aikaisemmin oli muuan ehdokas lähestynyt vaalirekvisiittanaan pieni koiranpentu,joka kuono väristen nuuhki piippukylän koleata ilmaa.

Vaikutelma on että ihmisillä on nyt kiinnostusta keskustella asioista yleensäkin. Tervasaaren irtisanomiset ja paikkakuntaa koskevat asiat ovat jatkuvasti esillä. Niinhän se pitää olla, nyt on hyvä aika pohtia tulevaa. Menneisyys on jo elettyä elämää.