Iltahämärä saapuu, pieni tuulenviri puhaltaa selältä rantaanpäin. Yksinäinen mies haukkaa auton vieressä leipäpalaa.
Illan edetessä ja hämärtyessä,alkaa rantaanpäin, jyrkähköä mäkeä pitkin hitaasti tulla autoja.Varovasti ne laskevat kohden rantaa ja hakevat itselleen pysäköintipaikkaa.
Muutama mies kävelee taskulamppu kädessä pitkin rantaviivaa, silloin tällöin välähtää lampun valo rantapuiden välistä.
Kuiskinta miesporukoissa jatkuu puoleenyöhön. Välillä joku kertoo vitsin ja hiljaista naurahtelua kuuluu hämärässä.
Puheet keskittyvät lopulta pohtimaan sitä tuleeko kuorre tänään rantaan vai ei.
Tuuli on hukan kovempi, ja joku toteaa että taidetaan olla nyt väärällä rannalla. Ei näy kuorretta, ei ole kutuyö.
Osmerus eperlanus , ei nyt näyttäydy tänä yönä. Pieni solakka, läpikuultava lohikala ei tänään saavu rantaan.
Ehkä huomena, tai seuraavana. Toivo elää kun miehet nousevat autoihinsa. Yksi jää passiin puun alle.
Huutaa vielä porukan perään. "Voi se vielä tulla aamuyölläkin !" Jos tulee niin,- taatusti muita harmittaa.
Niinpä ! Huomena on tehtävä uusi yritys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti