Ensimmäinen aurinkoinen päivä viikkoon. Vedenlorinaa ja kosteata usvaa kaikialla. Vesi ja sohjo on kastellut kengät ja saanut nokan tuhisemaan. Mitä sitä voi ilmastonmuutoksella vaivainen vaeltaja. Suurempia ratkaisuja siihen on haettava. Saattaa olla että on viisaitten komiteallakin kollektiivisesti peukalo suussa.
Tämän piippukylän työttömyys sitten on kohonnut varsin korkealle tasolle. Kaikki ikävät ratkaisut eivät tosin ole vielä lauenneet. Vaiva on piilevä ja odottelee vain uutta purkautumista. Työttömyysluvuissa kyllä näkyvät myös putkilaiset jotka useimmat kärsittyään pakolliset päivät siirtyvät eläkkeelle. Astuvat silloin ikäänkuin uuteen kastiin.
Talvi on aina tälläisessä piippukylässä hiljaisempaa kuin kesä. Talvella osa ihmisistä jumittuu sisätiloihin otta Reinotossut jalkaansa ja vääntää jääkaapista itselleen purtavaa. Tuijottaa televisiota tai surffaa netissä. Muutamat harvat välittämättä ilmoista vetävät karvalakin päähänsä ja painuvat kylille jutun iskentään.
Kesä sitten muuttaa kaiken. Saa kävellä sandaalit jalassa paljain varpain. Kiskoa perämoottoria käyntiin niin kauan kuin huomaa että bensahana on kiinni. Laskea verkot pohjavesiin ja kokea se riemu kun irrottaa äkäisiä rapuja silmistä sormet ruvella. Kesällä sitä on tilaisuus vaikka heittää nurmelle pitkäkseen ja katsella taivahan pilviä.
Olkoon miten on - jokaisella vuodenajalla on kuitenkin oma ilmeensä. Se luo vaihtelua ja rytmiä ihmiseloonkin. Luonto kyllä rytminsä tietää. Kevät olisi pilkkimiehelle parasta aikaa saaliitten ja kulkemisen kannalta. Normaali jäillä tietenkin niin olisi. Nyt on tilanne vaikeampi. Vielä on yksi Valkeakoskilainen verkkomies löytymättä. Heikot jäät veivät miehen ja toivottavasti vesien vapauduttua luonto palauttaa ottamansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti