Tästä se alkaa. Aloittaminen ja alkuunpääsy on aina kaikkein vaikeinta. Jahkailu on kansallistauti ainakin hämeessä. Valkeakoski on selvää hämettä. Ei täältä pitkä matka ole Päijänteelle ja alueelle jossa d kirjain muuttuu l kirjaimeksi. Noin 70 kilometrin päässä olevalla alueella sanotaan lähletään kun pitäisi sanoa lähdetään. Vai pitäisikö sanoa?Murteethan ovat kansakunnan rikkaus.Pirkanmaalaisiksihan meitä myös nimitellään. Saahan sitä nimitellä vaikka miksi jos helpottaa.
Siellä missä minä synnyin sanottiin sie ja mie. Pohjoiskarjala on paikka jossa räpsytin komeat silmäni ensikertaa auki. Nuuhkaisin sieraimet väristen Kiihtelysvaaralaista ilmaa ja kiljaisin ensimmäisen parkuni vaarojen väliin. Kaksivuotiaana sitten juna kolkutteli Valkeakoskelle ja haju oli uusi ja outo. Sellutehdas oli toivottanut Kiihtelysvaaran pojan tervetulleeksi.
Paperiteollisuuden murros sitten teki tempun ja heitti miehen kerralla toimettomien ja vapaitten kansalaisten joukkoon. Kassasta saa senverran että juuri särpimessä pysyy. Isompaa rietastelua ei kyllä auta harrastaa. 43 vuotta saman leipäpuun kupeessa oli kuitenkin jonkinlainen saavutus. Nykymenolla sellainen ei ole enään mahdollista kuin poikkeustapauksissa. Tuskin sitä kukaan haluaa enään itseään tulla sellaiseen sidotuksi.
Paljon sitä saa vettä virrata Valkeakoskesta ennenkuin palautuu usko ihmisillä noiden piippukylän piippujen kaikkivoimaisuuteen. Myllerrys käy paperiteollisuudessa, ei yksin Suomessa vaan kiehunta on maapallon laajuista.
No mitäpä se pohtiminen auttaa. Kohta on puolivuotta takana "putkilaiselämää" ja kävely on maittanut paikallisella riipparien lenkillä. Välillä on katseltu koskikaraa Apian virrassa ja joutsenpariskuntaa Putaanvirrassa. Viikon verran ne ovat siinä olleet.Joutsenpariskunta ja kaksi viimekesäistä poikasta. Näyttää niitä joku aina silloin tällöin käyvän pullalla ja leivällä ruokkimassa. En sitten tiedä onko se hyväksi niiden luonnonvaistoille.
Lueskelun ,kirjoittamisen ja kävelyn lisäksi on aikaa riittänyt myös kauppakeskus Koskikaran eri juttuporukoissa pyörähtelyyn. Kahviraati on hyvin tietoista siitä missä kahvi on minkin hintaista ja mitenkä se on keitetty.
Uusi ulottuvuus on auennut kun kävin liittymässä paikalliseen Yhtyneläisten eläkekerhoon eli Uriseviin Ukkoihin. Toripäivisin tiistaina ja perjantaina Uristupa täyttyy ukkojen puheenporinasta. Siellä riittää asiaa ja jokaisen sortin asiantuntijaa. Tietokoneexperttejä,valokuvaajia,timpureita,kirjoittajia, sekä tietenkin metsä-ja paperialan spesialisteja joka lähtöön. Tuo porukka myös retkeilee ja tekee ns. maakuntamatkoja. Viime vuonna olivat käynneet Ilomantsissa asti. Keväällä on sitten vuorossa rahtilaivaseikkailu Saksanmaalle. Kaipa sekin sitten sopii maakuntamatkan nimikkeen alle. Onhan siellä Saksassakin maakuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti