Valkeakoski on myllerryksen kourissa. Aidan takana katseilta piilossa heiluu kaivurin nokka. Puistoa tasataan. Töppäreen tasausliike riemuitsee.ja iloitsee. Juuso " patruunan" pronssinen pää seuraa katseellaan kiven kyljestä paikallista ahkerointia. Rahaa palaa ja mielikuvia luodaan Valkeakosken vauraasta huomispäivästä. Aika näyttää kehityksen suunnan.
Toinen myllerrys ja mielipidemuokkaus etenee seurakuntaväen keskuudessa. Kirkko kun aiotaan purkaa. Huonossa hapessa kuuluu olevan paikkakunnan temppeli. Mistähän syystä on niin huonoon kuntoon mennytkin. Purkaa vallan pitää. Sillälailla. Jotenkin on vain tullut tunne jonkinasteisesta tahallisesta huolimattomuudesta. Aivankuin joidenkin purkuun joutuneiden koulujen kohdalla. Säästettiin niin perusteellisesti kun laitettiin ilmastointi yöksi toppiin. Aamulla sitten jotkut, jonkinajan kuluttua, ,havaitsivat homeen hajua ja pärskivät.
Taas luotiin vaurautta ja rakennusliikkeille tilauksia. Rahalla saa ja autolla pääsee.
Valkeakosken kirkko jäi Veikko Larkaksen viimeiseksi. 1969 ja nököttää nyt hylättynä ja surumielisenä kanavaa tuijotellen. Rakennukseen ei ole pääsyä, aidat ovat ympärillä.Seura lehden mukaan heiltäkin evättiin kirkkoon pääsy. 1000 istuinta siellä on tyhjänä, eivät soi enään urut. Eivät myöskään joululaulut. Totisena seisoo kellotapulikin varisten tähystystelineenä.
Totuus ei toki pala tulessakaan. Niin sanotaan. Sanotaan myöskin että ihminen on tärkein. Joku kysyy voittivatko Sääksmäen isännät, Pappilanniemi ja vanha kivikirkko. Vanhalla emäpitäjällä on voimakas tahto. Toivotaan ettei ihmisten päätöskykyä johdattele mikään muu kuin heidän oma harkintansa.
Rauhaa sateiseen syksyyn !
