Jo on kahvipöydässä ollut pohtimista. Kaiken tarpeellisen asian lisäksi siellä nyt pohdittiin sitä mikä Superkuu oikein on. Liekö se kuuhulluuden vaikeampi muoto? Mitkä ovat moisen ilmiön oireet ?
Onko se sitä kun ihmiset ravaavat pitkin mäkiä ja risukoita kännyköiden ja parempienkin kameroin varustettuna. Etsimien läpi tihrutaan josko sakeassa pilvimassassa olisi aukko josta vihdoinkin näkyisi. Näkyisi superkuu tai ainakin osa siitä. Just silleen.
Uskokaapa hyvällä. Sama kuu se on kuin eilenkin, - päivän vain vanhempi. Eivät sen kriittiset mitat kovinkaan paljon ole muuttunut. Kaikki on vain silmästä ja etäisyydestä kiinni. Esineet kun tuppaavat näyttämään sitä isommilta mitä lähempänä katsojaa ovat.
Luonnossa kun on monenlaista ihmeteltävää. Vuorovesi, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, vuodenaikojen vaihtelu, aavikoituminen ja tsunamit ym.
On kai kuitenkin tosiasia että täysi kuu vaikuttaa joihinkin herkempiin ihmisiin jotenkin oudosti. Eivät saa nukuttua ja muuta ihmeellistä. Eikös se väsynyt ihminen nukahda kun on sen aika. Paistoi kuu tai oli paistamatta.
Aiheuttaako täysikuu sitten oirehdintaa siihen taipuvaisilla ihmisillä jos on pilvinen taivas ? Jos aiheuttaa, on se merkki ainakin siitä että kuulla on muitakin voimatekijöitä kuin näkyvä valo. Vuorovesi lienee siitä selkein merkki. Syyllinen ei ole yksin kuu, sillä aurinkokin vaikuttaa, tosin vähemmän kuin kuu massiivisesta koostaan huolimatta. Etäisyys on taasen huomattavasti pidempi kuin maalla ja kuulla.
Tähdenlennot, revontulet ja muut ilmiöt toki aiheuttavat samankaltaista liikehdintää kameravarustuksen kanssa. Ihmeteltävää siis on. Se superkuu on vain osa normaalia luonnonnäytelmää. Ei kuitenkaa mikään tavaton ilmiö. Illuusio ja silmän suorittama mittavirhe.
