Aika entinen ei enää palaa

Vanhemmat ihmiset joskus huokailevat: " Aika entinen ei koskaan enään palaa. " Tottahan se on. Ei pysty ihminen palaamaan ajassa taaksepäin. Muistoissa ehkä, ei muuten. Muistikuvatkin ihmisillä vaihtelevat, joku näkee asian aivan toisin kuin naapuri. Usein myöskin aika kultaa muistot. 

Vanhassa kuvassa näkyy vielä tekemisen meininki. Savu nousee kattilahuoneen piipusta ja vanha nostorana kuljettaa pöllinippua lahden yli. Nyt tuokin vesialue on täytemaalla katettu  ja yli voi tossujen kastumatta kävellä. Ei ole enään tukkilaisia juoksemassa nipuilla. Uitotkin ovat jo ajat sitten loppuneet. Loppunut on myöskin massanvalmistus ja sellunkeitto. Ei sylje Kamyrkone massaa arkitettuna paalauslinjalle. Josta trukit sen veivät varastoon. Junakuljetusta tai omaa käyttöä varten.

Tehdas kuhisi ja vilisi henkilökuntaa. Rahaa tuli ja riitti palkkoihin. Tuotantomäärät olivat hippusia nykyisten koneiden tuottoihin verrattuna. Konttoreissa vilisi arvokkaan oloisia "herroja" ja kauniita silkkisukkaisia neitoja istui kirjoituskoneiden takana. Tai sitten kirjoittamassa kirjeitä ja laskemassa työntekijöiden ansioita paperille. Pois olivat kännykät. Pois olivat tietokoneet ja älypuhelimet.

Paperisaleissa työntekijät lusasivat ja rullasivat koneiden tuomaa paperia. Maailmalle riitti tavaraa. Se oli musiikkia josta kumpusi koko kylälle leipää ja hyvinvointia. Onko nyt sitten paremmin ? Kertovat että nykyisin tehdasalueella on varsin rauhallista. Yllättäen vastaantuleva ihminen saa aikaiseksi hämmästyksen ja jotkut jopa ovat säikähtäneetkin. Aika entinen ei koskaan enään palaa. 

Olutrisu Myllysaaren museossa.

Hiljaista on nykyisin myöskin mäenrinteissä. Ei kuulu nujakoinnin ääni, ei hanurinsoitto. Eivät joutilaat vapaapäivän viettäjät istu lehtevien puiden varjoissa olutrisua syleillen. Sitä oluttakin on kylässä joskus itse tuotettu. Omavaraisia on oltu.

Maisemaakin ollaan taas muokkaamassa. Perinteinen kanavanranta ollaan murustamassa. Miksiköhän. Markkinamaakarit sanovat kauniisti että kaupunki tarvitsee näkyvyyttä ja uusia työpaikkoja. Lisävolyymia siis. Ensin tuhottiin toimiva tori rakennusrumiluksella joka ei kummemmin asiakkaita näytä houkuttelevan. Sitten joskus kun sattuu olemaan erinomainen tarjoustuote tai muuten yllättävä ruuhka ei löydy kassalle henkilökuntaa. No tietenkin sitä sitä lehdessä pahoitellaan. Syytäkin on. Asiakas on se joka lopulta myllyt pitää pyörimässä.