Aika kulkee ja vuodenajat vilisevät. Kevään tulo on oikutellut. Välistä aurinkoa ja hetken kuluttua raekuuro. Selkävedet ovat jo auki. Alkaa olemaan otollinen aika lykätä vene veteen. Eipä enään kolise jäät kupeissa.
Sänkipelloilla kulkee jo lonksuvapolvinen kurki. On kulkenut jo kuukauden verran. Mekastaa ja tonkii savisesta maasta purtavaa.
Joutsenet, hanhet ja vesilinnut pitävät omia menojaan ruoholahdissa ja selkävesissä. Luonto availee kohta versojaan ja linnuilla pesäpuuhat. Valtakunnassakin menossa kampanja miljoonasta linnunpöntöstä. Eteenee väliaikatietojen mukaan varsin mallikkaasti. Oma panos oli nyt viisi uutta pönttöä puihin.
Pattipolvi kurki on jälleen löytänyt oman reviirinsä.
Silkkiuikku veneen puuttuessa ratsastelee kaverinsa selässä-
Kottarainen on jo myöskin havahtunut. Tämä tosin ei ole Piippukylän asukki vaan oleskeli Suomenlahden etelärannalla Patarein vanhan vankilaraunion pihamailla. Eipä ollut sekään museo kovin lohdullinen paikka.
Varsin halukkaasti sitä kiipesi takaisin laivaan ja keula kohden kotitantereita. Suomen puolella sitä kinastellaan valtion firmojen uusista järjestelymuodoista. Esillä on ainakin Valtionrautatiet ja Finnair. Niin ja tietenkin postilaitos. Tuo perinteinen kotoinen posti joka hetken harhaili Itella nimisenä. Kyllä on visiönääreillä visiot. Valtakunnallisesta ajatushautomosta taitaa pullahtaa esiin vain tuhkamunia.
Postin väki kohta pyöräilyn ohessa lapioi mummojen pihapolut lumesta ja leikkaa marjapensaat ja nurmikot. On siinä tulossa fläppitaululle melkoiset prosessikaaviot. Mikäs siinä ! Kahvia ja pullaa riittää palavereissa. Niin... Tietysti myös kokouspalkkiot juoksevat . Nyökyttelijöitä kyllä riittää.
