tiistai 1. syyskuuta 2015

Niin se kesä hupsahtaa...

Kesä meni ja siirrytty syyskuulle. Blogin päivitys on jäänyt hiukan rempallen. Voihan sitä saamattomuuttakin syyttää, tai kiireitä, tai mitä hyvänsä. Kaikkis syyt ovat yhtä hyviä. Varsinkin kun todistelu ja vakuuttelupakko on vain itselle. Niin se menee.

Loppukesä toi syysasteripensaaseen perhoset. Komeita ovat nuo siiven lepattajat.

Amiraali

Neitoperhonen

Sitruunaperhonen

Sinisiipi

Karttaperhonen

Naurisperhonen

Metsänokiperhonen

Nokkosperhonen

Matkaakin on kesänaikana tehty. Käyty Tartossa, Tallinnassa ja Pärnussa. Kotimaassa tutustuttu Helsingin nähtävyyksiin ja kevättalvella vierailtu eduskunnan lehtereillä sekä Heurekassa. Ukkojen matkassa käyty uimassa Peurungassa ja ihasteltu kallioplanetaarion ihmeitä. Katseltu Tikkakoskella ilmavoimien vanhoja koneita ja tutustuttu niiden historiaan.

Ei tietenkään pidä unohtaa Joensuuta ja Kolin maisemia. Tietenkin myös Ilomantsi ja Möhkö sekä Petkeljärvi.


Hiukan pakolaistilanteesta Euroopassa...

Olemme havahtuneet tiedonvälityksen tuomiin kuviin pakolaisveneistä Välimereltä ja ihmisiä kuhisevilta rautatieasemilta. Joillakin on todella hätä. Välimeren syvyyksiin kadonneiden ihmisten määrä on nyt jo suuri.

Varsinkin noilla tienpäällä kulkijoilla tulee olemaan edessään hankala vaellus. Eurooppa kokee toisen maailmansodan jälkeen suurinta joukkovaellusta. EU ei ehtinyt mihinkään nopeaan reagointiin asiassa. Linjanveto ja yhteinen strategia on edelleenkin hakusessa. Kyllä tämä vaellus tulee väistämättä vaikuttamaan tännekin Suomenlahden pohjoispuolelle. 

Kyllä tämä on koko Euroopan asia. Ei sitä voida sysätä Kreikan, Italian tai Unkarin niskoille. Noiden maiden resurssit eivät yksinkertaisesti riitä asian hoitamiseen. Saksa on monen vaeltajan kohde. Tehokkaasti toimiva yhdyskunta. Joku raja se kuitenkin tulee olemaan Saksankin voimavaroilla.

Kun omillakin kansalaisilla,- Suomessakin, on vaikeuksia työllisyyden ja talouden kanssa. Hallitus joutuu tiukkaan rakoon ja taival voi muuttua kompuroinniksi. Aihetta on kadunmiehenkin pohtia asioita rauhassa ja miettiä omia asenteitaan. Rasismikortin heiluttelu  voi vain lisätä ahdistusta paikallistenkin keskustelujen virittelyssä. Suomessa kunnat saavat itse päättä ottavatko ja onko mahdollisuuksia ottaa alueelle pakolaiskeskuksia. Saavat ainakin vielä. Jos tilanne pahenee on edessä muita ratkaisuja kuin vapaaehtoisuus.

Samanaikaisesti, jotkut isänmaallisina itseään pitävät piirit, siirtelevät ns. varojaan veroparatiiseihin ja lakimiesarmeijat apunaan tekevät varsin yritys- ja yksilökeskeistä verosuunnittelua. Ovathan he jotain Suomelle antaneetkin, toki myös runsaasti saaneetkin. Raha on suuri päänsäryn tuoja. Toisille sen puute ja toisille liiallisuus. Jotkut ihmiset ovat onnellisia pienillä toimeentuloilla. Eräille ei riitä mikään. 

Me olemme osa Eurooppaa ja Eurooppa on osa tätä Tellusta. Kannattaa sitten myöskin pohtia itsekseen sitä mikä nykyisen kaaoksen perussyy on. Onko se nälkä, vesi, uskonto vai vallanhimoiset poliitikot. Rahamaailma ja ahneus vai --- ihmiskunnan ilmeinen typeryys. Valtataistelu ja aseellisen voiman käyttö erilaisten ryhmittymien välillä.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

105 ( kuivaa ) päivää


Talvisota on ollut ankara koettelemus siellä mukana olleille. Se on ollut raakaa leikkiä ja vaarallista. Talvisota kesti 105 päivää. Jotkut julkimot joilla on elämä ollut suhteellisen rauhallista keksivät sitten pitää elämässään 100 päivää ilman alkoholia. Hyvä tarkoitushan se lienee ollut. Tosin sitten ainakin yksi kestojulkimo Matti Nykänen repäisi itsensä raittiuden jälkeen hetkeksi lääkärin asiakkaaksi ja myöhästyi Espanjan koneesta lennolta Suomeen. Tuttua Matti - toimintaa.

Itse päätin olla kuivana (itsekseni) 105 päivää talvisodan veteraanien muistoksi. Kunnia heille. Arvo kasvaa koko ajan lisää kun huomioi ympäröivän maailmantilanteen. Sotaa ja terrorismia. Välimerellä hukkuvia Afrikan pakolaisia ja bisnestä ihmisten hädällä.

Kotimaassa käydään parhaillaan kansanedustajien vaalia. Demokratia on asia jota kannattaa suojella ja puolustaa. Se ei aina ole Suomessakaan toiminut. On ollut aikoja jolloinka äänioikeus liittyi varallisuuteen ja jopa sukupuoleen. Nyt se on jokaisella yhteiskunnan täysi- ikäisellä jäsenellä. Niin se pitää ollakkin.

Miksihän muuten säätyvaltiopäivillä aikoinaan aatelisto ja porvaristo vastustivat yleistä äänioikeutta. 1907 oli suomalaiselle demokratialle kunnian vuosi. Silloin valittiin ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat. Hame ei siis ollut este demokratian kehitykselle. Suomi hiljalleen tasavaltaistui.

Takaisin tuohon 105:n alkoholittoman kauden päätökseen. Se päättyi juhlavasti omalta osaltani ravintola Scotland Yardissa Tallinnassa. Leppoisasti pehmeällä nahkasohvalla. Tunnelmallisen hämärän vallitessa. Ja totisesti, totisesti se tuopillinen olutta oli hyvä. Teholtaan erinomainen, posket alkoivat punoittamaan  ja kieli alkoi suoltamaan sujuvasti loistavia lauseita. Ainakin se itsestä siltä tuntui.

Samassa pöydässä istuva muu seurue katsoi silmät renkaina ja mietti mitenkä voi yhdestä oluttuopista alkaa tuollainen puheripuli. Hauskaa oli.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Vaikenevatko aseet ?


Ukrainan kriisi on jatkunut jo liian kauan. Tarpeetonta väkivaltaa ja ihmisuhreja. Väkivalta ruokkii uutta väkivaltaa ja lisää katkeruutta ja vihaa. Raunioita ja vammautuneita ihmisiä lisää. Mikä on tuon vihamielisyyden syy. Perimmäinen syy.

Ukrainalaiset ja venäläiset on laskettu keskinäisesti veljeskansoiksi. Kielellisesti ja uskonnollisesti toisiaan lähellä oleviksi. Pitkä historia ja yhteinen elämä. Termit separatismi ja Novorossija eivät lupaa hyvää tulevaisuudessakaan. Kärsimystie on edessä vielä pitkään.

Koko nykytilanne johtunee ainakin jossain määrin vielä niistä jälkijäristyksistä jotka vaikuttavat Neuvostoimperiumin kaaduttua reilu 20 vuotta sitten. Sitä se on. Kipuilua vielä täysin parantumattomasta haavasta. Lisänä ongelmia on aiheuttanut korruptioitunut koneisto mikä huipentui edellisen Ukrainan presidentin poistumiseen itärajan taakse helikopterin kyydissä.

Itsenäisen maan tunnusmerkkejä on myöskin omien rajojensa valvonta. Se että raja on auki ja toisen sotivan osapuolen täydessä kontrollissa ei pitkän päälle vetele. Ukrainan valtiona on saatava rajansa valtiokontrollin alaiseksi. Onko aikaraja vuoden loppuun mennessä liian pitkä ? Luultavasti on. Mitä nopeammin raja on Ukrainan valvonnassa, ehkä EU:n tarkkailijoiden avustamana, sen parempi.

NATO:lla ei tämänhetkisessä tilanteessa ole mitään mahdollisuuksia mennä mukaan. Venäjäkään ei sitä tulisi myöskään hyväksymään. Ukraina on nyt mahdollisimman pahassa paikassa sijaitseva kipupiste Euroopan alueella.

Entä sitten Krimin niemimaa ? Onko se jo selvää kauraa ? Vai onko kyseessä valtioitten välinen paise joka jossain vaiheessa puhkeaa sekin. Osana itäisen Ukrainan taisteluissa näyttäisi (maallikonkin) silmissä olevan maayhteyden luominen ns. separatistialueen kautta Krimille.

Ensi yönä pitäisi tykkien ja raketinheittimien jylinä loppua alueella. Tosin sen se on pitänyt tehdä jo aiemminkin. Kaikki on vielä arvoitus ja arvauksen varassa. Sopimusvääntö Minskissä oli varsin vaikuttavan näköistä. Vaikuttaako se että sopimusta sopimassa oli myös presidentti Vladimir Putin.

Mies joka valokuvissa on varsin reippaana nähty astuvan useammankin kerran kameroiden eteen Kremlin kullatuista ovista. Niin. Ovatko nekin upeat ovet vain suuren näytelmän lavaste.

Oli asia miten on,- siitä huolimatta tämän näytelmän katsomo on täynnä viimeistä lehteripaikkaa myöten. Ensiyö on vielä toivoa täynnä,- toistaiseksi.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Kevättä kohden taas mennään.

Valkeakoski 17.1.2015

Vuosikin on vaihtunut jälleen. Laiskuutta vai vanhuutta mutta ensimmäinen postaus tälle vuodelle. Piippukylä kuitenkin edelleen paikallaan. Päivän pidentyminen on selkeästi havaittu. Sellaista se on. Kulku kameran kanssa pitkin varsin liukkaita , jäisiä sivuteitä on tasapainoilua jos mikä.

Torstaina tuli käytyä Pälkäneellä kuuntelemassa Tykölänjärven hoitosuunnitelman esittelyä. Salissa oli kolmisenkymmentä osallistujaa. Osa tietysti virkamiehiä. Olisi erinomainen asia jos suunnitellut ja tulevaisuudessa tapahtuvat toimenpiteet auttavat parantamaan järven tilaa. Suunnitelman mukaan pohjapatoa muokataan varovasti uuteen uskoon ja erilaisin toimin poistetaan lietettä ja juurakoita. Hiukan jäi avoimeksi se mitä toimenpiteitä kohdistuu itse Tykölänojaan. Luvassa on sitten paikka pohjoispäässä järveä uudelle lintutornillekkin. Se on yksityisen maanomistajan harkinnan tulosta. Hyvä jos tämäkin toteutuu sillä Tykölänjärvi on lintujärvenä yksi Pirkanmaan alueen luontokohteista.

Kalakuolemat viime kesänä hätkäyttivät ja aiheutttivat sopivalla tuulella selviä tuoksuelämyksiä padon lähialueilla kulkeneille. Näitä tapahtumia tuskin koskaan pystytään täysin lopettamaan yksinomaan jo järven mataluuden vuoksi.


Viidennumeron parkkialue 17.1.2015

Vanajalla kalaa tuntuu riittävän. Hyviä kuhasaaliita ovat huhujen mukaan saaneet. Arvotavaraahan se kala on ja oivaa tuotetta ruokapöytään. Onnea vaan verkkomiehille.

Sitä vain on vaikea ymmärtää miksi perkuujätteet täytyy jättä yleisen parkkialueen vieressä olevan katoksen lähituntumaan. Vaikka talvi onkin ja luonto tuon paikan ajan kanssa siivoaa,- ei se aivan näin pitäisi mennä. Vaikea on uskoa että paikalla ajoittain näkynyttä merikotkaa joku ruokkisi. Paikan ainakin olisi voinut toisin valita. Parempiakin paikkoja varmasti olisi.

Ote WWF:n sivulta.

Merikotkatyöryhmän ensimmäisiä toimenpiteitä oli järjestää merikotkien talviruokinta rannikoilla ja saaristossa. Tämä koitui lajin pelastukseksi. Yli 20 vuoden ajan vapaaehtoisemme raahasivat luodoille ja rannikon kallioille lihaa merikotkien ruuaksi. Liha on ollut kotkille puhtaampaa ruokaa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystävät Itämereltä. Nyt merikotka selviää jo ilman talviruokintaa, eikä ruokintaa ole enää jatkettu kuin paikoin tutkimustarkoituksiin.