Auton ikkunasta näkyi Karviokin kuohuvan. Mies oli matkalla Joensuuhun. Kumipyörat rallattivat alla ja matka taittui.
Nyt sitten puhutaan miehestä, koska minä muoto vaikuttaisi kovin narsistiselta. Miksi mies matkaa susirajalle Joen kaupunkiin? Syitä on kaksi. Syntymämökin talvehtimisen tarkastus ja sehän sopii kun samalla tulee miehelle vuosia 66. Eli se on sitten Route 66. Toinen syy on se että emäntä on luvannut tarjota liput Joensuun kaupunginteatterin revyyseen, - Kiskot itää.
Sukulaistyttö miehensä kanssa vartosivat Varkauden ABC:llä, sinne oli sovittu tärskyt. Ajoissa olivat sovitusta, tunnin saivat melkein meitä odotella. Ruoka kuitenkin matkalaisille maittoi. Naureskeltiin ja kerrottiin kuulumiset. Emäntäkin sai taas kaksi leimaa etukuponkiin. Mikäs siinä, tälläistä se on uusi korttiaika.
Peräkkäin sitten ajeltiin Varkaudesta Joensuuhun. Tuohon Pohjoiskarjalan helmeen. Torillakin oli hiljaista. Ei näissä paljon vieraita liiku ennenkuin kesä tulee. Silloin kaupunki vasta herää unestaan. Kaarsimme majapaikkaan ja haimme " respasta" avaimet. Ei muuta kuin taloksi. Kävely kaupungille ja Carelicumista liput. No naisethan ne hakivat ja me miehet patsastelimme torin reunalla,- nuuhkien itäsuomen ilmaa.
Yöhän hupsahti ja aamupuuro maittoi ISLO:n aamiaishuoneessa. Sitten auton ratin taakse ja tarkastamaan lumitilannetta Kiihtelysvaaran puolella. Aika vähissä oli lumi. Auto tienvarteen ja kohti synnyinmökkiä pikkukengät jalassa. Puitten siimeksessä sai sitten jo kahlata puolimetrisessä hangessa teerenpaskoja väistellen.
Emäntä kahlasi perässä sadanmetrin viiveellä ja huitoi kääntyessäni vain eteenpäin. Sukat märkinä sitten kuitenkin pääsimme punaisen mökin ovelle ja lukko aukesi jouheasti. Tuvassa pikainen silmäys, kaikki ehjänä ja paikallaan. Käyntikirjaan merkintä vierailusta ja hetken huokailu penkin päässä. Se on nyt sitten 66 vuotta kun ensimmäisen parkaisuni tässä mökissä päästin. Isäni oli sen tehnyt jo 25 vuotta minua ennen samassa paikassa.
Kaapin päällä oleva vanha matkaradiokin heräsi rahisemaan sitä hetken näpelöityäni. Ja sitten paluu samoilla jalanjäljillä. Eteisestä löytyi onneksi kesäiset marjasaappaat joten paluu oli mukavempaa kuin pikkukengissä.
On se vain merkillistä miten valtava reikä lumihankeen tulee 46:n numeron saappaasta. Peättäin mustia reikiä kohden tienvarteen jätettyä autoa.
Autolle kun pääsimme oli tarkastusreissu ohi. Sinne jäi pirtti suojaan susirajalle, - Ihmisen saappaiden jälkien poikki ei mennyt kuin jäniksen ja hirven jäljet. Polun reunaa koristi uljas teerenpaskakasa. Erämaassa on oma rauhansa.
Pikainen käynti Kiihtelyksen S-marketista ostamassa paketin kuivia sukkia. Ne sai vaihdettua jalkaan kun notkeasti voimisteli. Illalla sitten kulttuurin pariin teatteriin ja väliajalla wiskipaukku, tuplana tietysti.
Kuva Kiskot itää esitteestä. (Joensuun kaupunginteatteri)
Reipas reissu, ei edes nuhaa tullut.
